Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Vapaaehtoisia Suomen sodassa

”Tänne on saapunut 107 vapaaehtoista Taivassalosta, Vehmaalta ja Mynämäestä”, raportoitiin Nauvosta Suomen sodan (1808–1809) aikaan. Silloin Suomeen kohdistunutta Venäjän hyökkäystä vastaan tehdyt kansannousut vaikuttivat Vakka-Suomessakin. Suomessa tapahtui helmikuussa 1808 liikekannallepano Venäjän valmistellessa sotaa Ruotsia vastaan. Ruotsi vastusti politiikallaan Napoleonia, joka hiljattain oli hankkinut Venäjän keisarin Aleksanteri I:n liittolaisekseen. Aleksanteri aloitti helmikuussa 1808 sodan Ruotsia vastaan hyökkäyksellä Suomeen. Sodan ensimmäiset taistelut käytiin Uudellamaalla. Kuningas Kustaa IV Aadolf julisti: ”olemme huomanneet, että Meidän täytyy kaikin saatavissa olevin voimin vapauttaa ja rauhoittaa valtakunta.” Kustaa toivoi nostoväestäkin tulevan apua Suomessa oleville joukoilleen. Mahdollisuudet julkisesti koota nostoväkeä vähenivät venäläisten vallatessa Suomen eteläosia. Suomen puolustajat perääntyivät ennen toukokuuta Pohjois-Pohjanmaalle, josta käsin kuitenkin onnistuivat valtaamaan alueita takaisin. Eteläisessä Suomessa levitettiin miehitysaikana kehotusta kansannousuun. Sillä oli tarkoitettuja tuloksia. Ruotsalainen kenraalimajuri Ernst von Vegesack oli kesäkuussa 1808 Nauvossa. Sieltä raportoidessaan hän mainitsi muun muassa sotilaiksi ilmoittautuneista. Hän kirjoitti Taivassalosta, Vehmaalta ja Mynämäestä saapuneen 107 vapaaehtoista. Sen lisäksi myös 65 ruotujoukkojen varamiestä ja yksi värvätty sotilas oli saapunut jostakin.   Sotilaita oli yksittäin liikkeellä etenkin siksi, että Svartholman ja Viaporin linnoituksista oli väkeä laskettu koteihinsa. Linnoitusten keväällä antauduttua venäläiset olivat jakaneet niiden asuistariisutuille väille passeja kotiin menoa varten. Melkoinen osa linnoituksilta vapautuneista liittyi omalla päätöksellään uudelleen taisteleviin. Oli kuitenkin myös sellaisia, jotka menivät linnoituksesta kotiinsa ja jäivät sinne. Viaporin puolustajiksi asetetuissa oli ollut paljon ruotuarmeijan varamiehiä. Yleensä varamiehillä oli mahdollisuus ennen pitkää tulla vakinaisiksi ruotusotamiehiksi. Yksi Viaporissa olleista oli Vehmaan komppanian varamiehiin kuulunut Matts Lundstedt. Hänen muisteluksiaan julkaistiin 1850-luvun puolimaissa lyhyesti lehdessä. Lundstedt oli mennyt Viaporin antauduttua kotiinsa. Sitten hän oli liittynyt vapaaehtoisena joukkoihin Ahvenanmaalla. Kesäkuussa Ala-Lemulle Kaarinaan tehdyssä maihinnousussa Lundstedt oli ollut vielä mukana tavallisissa rengin vaatteissa. Vapaaehtoisille oli suunniteltu siinä maihinnousussa tehtäväksi suojata kuljetuksia.   Suomalaisista vapaaehtoisista muodostettiin kesällä 1808 Ahvenanmaalla kaksi pataljoonaa. Kapteeni Anders Gyllenbögel johti ne mantereelle Kaskisten tienoille. Hänen joukkoihinsa liitettiin vielä ainakin pohjalaisia. Gyllenbögelin väen taisteluista osasi kertoa pyhämaalainen Gustaf Roos. Hän nimesi Kruunupyytä, Lapväärttiä, Metsälää ja muita Gyllenbögelin joukkojen taistelupaikkoja. Hän oli ollut 16-vuotias kesällä 1808. Roos kertoi myös olleensa Torniossa. Sinne suomalaisia perääntyi vuoden 1808 lopulla. Roos palasi kotiseudulleen, ehkä jo keväällä 1809 suomalaisten joukkojen antautumisen jälkeen. Tunnetuin vapaaehtoisten taistelupaikoista lienee Juuttaa Uudessakaarlepyyssä. Juuttaalla 13.9.1808 käydyssä taistelussa Gyllenbögelin miehillä oli tehtävänä varmistaa sivustaa. Eversti Georg Carl von Döbelnin johtamat joukot torjuivat Juuttaalla vihollisen hyökkäyksen. Pyhämaalainen Gyllenbögelin joukossa ollut Isak Pard palasi sodasta kotiseudulleen, mutta lähti pian Ruotsiin. Hän oli entisessä emämaassa sotilaana jonkin aikaa.   Esa Laukkanen