Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Vanha Taivassalo ulottui laajalle

Vakka-Suomi oli jääkauden päättyessä 10 000 vuotta sitten suurimmaksi osaksi merenpohjaa. Vuoden 1000 (eaa.) paikkeilla meren pinta oli 27 metriä nykyistä korkeammalla ja ajanlaskumme ensimmäisinä vuosisatoina vielä 10 metriä. Taivassalossa oli tuolloin näkyvissä saaria erityisesti itäisissä osissa ja pohjoisessa. 1000-luvun alkupuolelta tunnetaan jo Kalanti nimenä, joka käsitti nykyistä laajemman alueen, johon Taivassalokin kuului. Maininnat Taivassalosta alkavat keskiajalta. Omana seurakuntanaan Taivassalo on tunnettu 1350-luvulta alkaen, jolloin pitäjä on mainittu Turun tuomiokirkon Mustassa kirjassa. Asiakirjassa puhutaan kirkkoherra Dominus Birgeristä ja ilmeisesti myös Taivassalon kirkko on tuolloin rakennettu. Ennen nykyistä kivikirkkoa paikalla on sijainnut puukirkko. Taivassalo oli keskiajalla varsin laaja. Vehmaasta sen erotti Vehmassalmi ja Lehmänkurkku, Ahvenanmaasta Skiftet, Korppoosta Lokvesi ja Masmoon aukko, Rymättylästä Portinkarin aukko, Lemusta ja Mynämäestä Louhisaaren ja Mynämäen aukot. Taivassaloon kuuluivat näin ollen myös Kustavi, Iniö ja Velkua. Kun kaukaisimmat seudut saivat omat kirkkonsa, niistä tuli kappeliseurakuntia Taivassalon ollessa emäseurakunta. Taivassalolla oli keskeinen asema sijaintinsa vuoksi, koska liikenne Tukholmasta Turkuun kulki luontevasti Taivassalon kautta. 1600-luvulla valtakunnan pääkaupungista Tukholmasta määrättiin postitie kulkemaan välillä Tukholma-Taivassalo-Turku. Posti kulki Turusta Helsinginrantaan ja siitä Rahiin, Kivimaalle, Vartsalaan ja edelleen Tukholmaan ja päinvastoin. Reitistä tuli taivassalolaisille hyvinkin tuttu niin kuin myös Tukholman kauppamatkoista, joita varten lähes jokaisesta kylästä ja paremmanpuoleisesta talosta löytyi tarkoitukseen tehty matkavene. Taivassalon kylät ja talot ovat vanhoja ja monet taloista ovat säilyneet saman suvun hallussa vuosisatoja. Melkein kaikki niistä on mainittu jo Varsinais-Suomen ensimmäisessä ”Maakirjassa” vuodelta 1540. Taivassalo oli silloin jaettuna kuuteen booliin eli verokuntaan: Toroinen, Marjus, Kunnarainen, Vartsala, Kaurissalo ja Iniö. Osa Taivassalon alueista kuului Vehmaan Kunnilan läänin meribooliin, osa Vehmaan Puotilan läänin Keskimmäiseen booliin ja osa Mynämäen pitäjän Kivikylän booliin. Iso-Särkilä, Järppilä, Kahiluoto, Ketarsalmi, Pappila, Siusluoto, Viiainen ja Vuorenpää olivat ilmeisesti verovapaita, koska niitä ei mainita verovelvollisten joukossa. Vuonna 1865 annettiin asetus kunnallisesta itsehallinnosta maalla. Taivassalossa pidettiin ensimmäinen kuntakokous 22. marraskuuta 1868. Kustavi oli seurakuntana itsenäistynyt jo vuonna 1865. Iniö pysyi Taivassalon kappeliseurakuntana virallisesti vuoteen 1908 (käytännössä vuoteen 1911). Velkua itsenäistyi sen sijaan vuonna 1913. Taivassalossa on tehty aluemuutoksia myöhemminkin: vuonna 1941 saatiin lääninhallituksen välipäätös Raumharjan ja Villuodon (osa) liittämisestä Askaisista Taivassaloon. Viimeinen muutos on Riihimaan liittäminen Kustaviin vuoden 1982 alussa. Tila oli alun perin tullut Taivassalon emäseurakunnalle Kaurissalon Itätalon isännän lahjoittamana.   Emilia Rainiola Taivassalo-Seura täyttää tänä vuonna 60 vuotta. Julkaisemme Taivassalon historiaan liittyviä juttuja juhlavuoden kunniaksi.