Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Ei mennyt hyvä kalastaja hukkaan – 85-vuotias taivassalolainen laskee pian verkot taas vesille

Taivassalon Hakkenpäähän elämänsä ankkuroineen kalastaja Ilkka Kleemolan elämä olisi voinut mennä ihan toisinkin. 1950-luvulla hän opiskeli Turun Taideyhdistyksen piirustuskoulussa samaan aikaan kuin esimerkiksi kuvanveistäjä ja taidemaalari Alpo Jaakola . Kotona Hakkenpäässä kuin myös talviasunnossa Taivassalon keskustassa on esillä Kleemolan öljyväritöitä, grafiikkaa ja veistoksia. Niiden syntymisestä on kulunut jo jonkin aikaa. Kleemola ei harmittele lainkaan, että taiteen tekeminen on jäänyt tai ettei hän aikanaan lähtenyt mainosgraafikoksi, vaikka kyseltiin. Niin kuin ystävä hiljattain totesi, siinä olisi mennyt hyvä kalastaja hukkaan. – Kun vaan merellä saa olla. Välillä istuu lokki samassa veneessä koneen päällä ja joutsenet uivat vierellä, hän kuvailee. Talvella 70 vuotta sitten Ilkka Kleemola jo vaani jäällä haukea ja madetta iskukoukulla. Alkuun kalastajan alukseen mahtui alle tuhat kiloa saalista, pian 1 500 ja lopulta 5 000. Silakkarysiä oli parhaina vuosina 7–8, verkkoja vesillä yhtä aikaa jopa sata. – Olen yrittänyt muutama vuosi sitten lopettaa, mutta huhtikuussa lähden taas, hän kertoo. Siihen vaimo Sirpa Kleemola toteaa, että häneltä onkin tainnut se lopetusyritys jäädä huomaamatta. Pariskunta on pitänyt yhtä pian 64 vuotta. Muutama viimeisin talvi on kulunut keskustassa rivitaloasunnossa, mutta varsinainen koti puutarhoineen on Hakkenpäässä. Siellä viljellään mansikkaa, tomaattia, perunaa ja kukkia. Vuosikausia jatkuneen suoramyynnin ansiosta niin paikalliset kuin muutoin seudulla kulkevat ovat tulleet tutuiksi. – Meillä kävi kerran lihamestari kaupungista, ja hän katsoi, että täällähän on enemmän autoja kuin Citymarketin pihalla. Vieläkin laitan sellaiset vajaat sata perunaa, ja äitienpäivänä meillä syödään jo uusia perunoita, Ilkka Kleemola lupailee. Talvikodissa ahkeran miehen aika tahtoo käydä pitkäksi. Keinutuolissa istuu hetken lintuja tarkkailemassa, mutta mihin sen jälkeen jo tarttuisi? – Olen tottunut tekemään työtä. Kahdeksassa tunnissa ei ehdi paljoakaan, 16 tuntia on parempi! Kun lähdin silakkarysälle seitsemän aikaan, saattoi kymmenen litraa mansikoita olla jo poimittu. Parhaimmillaan illalla tultiin kotiin kymmenen aikaan ja kolmelta lähdettiin merelle jo uudestaan, hän muistelee. Kunnan luvalla takapihan pöheikkö on juuri karsittu Hakkenpäästä haetulla moottorisahalla. Ahvensesongin alkaessa Kleemolan vene lähtee taas päivittäin kaksi tai kolme kertaa Hakkenpään rannasta. Viime kesänä kalastajan riesana olivat – niin kuin jo pitkään – merimetsot ja hylkeet. Pahimmillaan hylje saattaa roikkua saaliin toivossa toisessa päässä samaa verkkoa, jota kalastaja kokee. Merimetsojen jäljiltä viime syksynä Kleemolankin parikymmentä verkkoa olivat ”kaik valmiita roskakepuihin”. – Tilasin 20 uutta verkkoa, vaikka lapset kieltävät ja meinaavat pistää minut holhoukseen. Kleemola kokee verkot menomatkalla kerran ja paluumatkalla toiseen kertaan. Joku toinen ottaisi mukaansa kalakaverin, mutta Kleemola on tottunut kulkemaan yksin. – Turha veneessä on kahta olla. Tiellä vain ovat, hän sanoo. Ammatti: kalastaja Syntynyt: kesäkuussa 1934 Asuu: talvikauden Taivassalon keskustassa, kesät Hakkenpäässä Perhe: puoliso Sirpa ja kaksi lasta, kolme lastenlasta ja kaksi lastenlastenlasta Harrastukset: kalastus, puutarhanhoito, aiemmin myös lentopallo ja muu urheilu