Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Maskussa mentiin sutta vastaan

Maskussa Piuhan kentällä pyöri lauantaina susi, mutta paikallaolleiden onneksi kumipyörillä ja kauko-ohjattuna. Vuorollaan kentälle tulleet koirat eivät tätä taustaa tosin tienneet, vaan reagoivat kukin omalla tavallaan pedon kohdatessaan. – Petotestauksen paras anti koiralle on, että tämän jälkeen koira yhdistää hajun ja pedon. Susialueella elävillekin koirille, joilla ei ole petokokemusta, suden haju on vain haju hajujen joukossa. Testin jälkeen haju saa merkityksen. Koira osaa jo pelkän hajun perusteella ilmoittaa vaarasta, eikä kohtaaminen tule yllätyksenä, toteaa orimattilalainen petotestaaja Asko Sorvo . Koiran omistaja puolestaan saa testin kautta apua mahdollisen petovaaran havaitsemiseen, kun osaa paremmin tulkita koiransa reaktioita.   Maskun kirkonseudun asukasyhdistyksen järjestämässä koirien petotestissä kävi kolmisenkymmentä koiraa. Suurin osa testasi koiransa sutta vastaan. Sorvolla on testattavana myös karhu, ilves ja villisika. Yhdistyksen puheenjohtaja Hanna-Kaisa Savelan oma koira on aikaisemmin ollut testissä, ja hän alkoi selvitellä, millaisia järjestelyjä vaatisi, jos testauspäivä pidettäisiin Maskussa. – Harva on petoa livenä nähnyt eikä tiedä mitä oma koira tekisi. Tositilanteessa koiran reaktio voi olla ihan erilainen kuin mitä omistaja ajattelee. Asko Sorvon mukaan koirien reaktiota ei voikaan tietää, ennen kuin kokemus on taustalla. Hän kertoo esimerkkinä kultaisesta noutajasta, joka ei koskaan ollut murissut kenellekään, mutta karhua vastaan ryhtyi heti tekemään tiukkoja valehyökkäyksiä. Yhtälailla testeissä on nähty päinvastaisia tilanteita: muutoin dominoiva ja macho koira alistui heti pedon kohdatessaan.   Koirat myös reagoivat eri petoihin eri tavalla. – Millekään koiralle ei ole epäselvää mikä karhu on, mutta monelle suden kohtaaminen on hämmentävä tilanne, kun se muistuttaakin naapurin huskya, Sorvo toteaa. Maskulainen Sari Helle kävi testaamassa kaksi shiba inuaan. Niistä Milo oli ollut aiemmin karhutestissä, ja hyvin mennyt testi osoitti, että metsästysluonteenpiirteitä löytyy. – Mielenkiinnon vuoksi toin nyt testiin sutta vastaan, koska susi on kuitenkin lähempänä koiraa, joten jännä nähdä miten ne käyttäytyvät. Suden edessä reaktio olikin erilainen kuin karhuun: Milo ensin ilmoitti rehvakkaasti mutta alkoi sitten epäillä kykyjään, ja palasi omistajan luo. – Järkevän koiran toimintaa, ja selvästi tuo reaktio tuli, Sorvo totesi palautetta antaessaan.     Koiran ja suden kohtaamisessa on Sorvon mukaan käytännössä kolme järkevää vaihtoehtoa: – Ykkösvaihtoehto olisi se, että koiralla olisi niin paljon luonnetta, ettei se väistä yhtään ja tekee hyvin aggressiivisesti valehyökkäyksiä. Susi ei ota riskiä, jos vastapuolella on luonnetta. Kakkosvaihtoehto, joka on koiran kannalta turvallisin, on pysyä ihan lähellä ihmistä. Kolmas vaihtoehto on paeta täysin, jolloin koira ehkä selviää, jos on oikein nopeat jalat. Kaikki muu näiden välimaastossa on harmaata aluetta, jossa saattaa käydä huonosti. Maskun testeissä nähtiin kaikkia näitä ja myös sitä harmaata välimaastoa. Selkeimmin paikalta pakeni koirasusien jälkeläinen. Sorvo totesi sen huomanneen, että on tullut toisen suden reviirille, jolloin paras ratkaisu on lähteä pois. Osa koirista näytti alistumisen merkkejä. Omistajille reaktion näkeminen oli arvokas tieto. – Alistuvan koiran kanssa kannattaa toivoa, ettei ikinä tule sutta vastaan, koska se tarkoittaa sitten suden kannalta sitä, että kummasta päästä aletaan syömään, Sorvo toteaa.   Maskulaisen Kai Sinisalon karkeakarvainen mäyräkoira Jalo otti kohtaamisen tuijottamalla sutta tiukasti silmiin, mikä on Sorvon mukaan koiralle hyvä henkivakuutus. Myös nousiaislaisen Lauri Laaksosen musta labradorinnoutaja Nuusku ansaitsi Sorvolta aplodit.     – Se ei mennyt puolilla valoilla vaan vakuuttavasti ja teki valehyökkäyksiä. Tällaisella koiralla on pieni todennäköisyys joutua suden suuhun. Se myös rauhoittui samantien. Ylpeänä voit kotiin mennä, Sorvo totesi Laaksoselle. Laaksonen oli tulokseen tyytyväinen, sillä testiin mennessä hän odotti koiralta joko tällaista reaktiota mutta toisaalta myös sitä, että se lähtee karkuun. – Kun asutaan tuolla syrjemmässä, niin nyt tietää miten se reagoi ja osaa lukea sitä paremmin, hän kiittää testausta. Samaa totesi laitilalainen Tanja Rehnman , joka toi testiin lapinkoira Paavon. – Susialueella kun lenkkeillään ja Paavo innostuu helposti kaikesta, niin nyt tietää vähän mikä reaktio kertoo siitä, jos on susi kyseessä.