Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Syövereistä syntyi synkkiä ja groteskeja veistoksia

Mynämäen kirjaston näyttelytilassa maaliskuun ajan esillä olevan Iikka Pyötsiän näyttelyn nimi on Syövereistä, ja seppä toteaakin synkkien ja groteskien veistostensa heijastelevan muutaman vuoden takaista mielenmaisemaa. – Masentuneessa hurmoksessa tajunnanvirtana tehtyjä. Tämä on ollut tapa purkaa kurjia fiiliksiä, hän kuvailee. Iikka Pyötsiä opiskeli Mynämäessä metalliartesaaniksi ja sitten taidesepäksi, ja valmistui vuonna 2016. Samassa oppilaitoksessa opiskeli silloin myös hänen pikkusiskonsa Inkeri Pyötsiä, joka nyt työskentelee Mynämäen kirjastossa. Viime vuonna, kun Iikka poltti itsensä pahasti rakennustyömaalla ja joutui sairaalaan ja sieltä edelleen jatkuvalle sairauslomalle, Inkeri ilmoitti että on varannut veljelleen näyttelyajan Mynämäestä. – Eikä minulla toipilaana ollut voimia vastustaa, Iikka naurahtaa. Tämä on nyt hänelle ensimmäinen oma näyttely, töitä on ennen ollut esillä vain yhteisnäyttelyissä sekä kesällä Kustavin Käsityökylässä sepän pajan seinillä.     Näyttelyssä on 14 työtä, joista pääosa veistoksia ja muutama piirros. – Alunperin veistokset ovat kuuluneet eheämpiin kokonaisuuksiin. Täällä on nyt niitä, jotka ovat jääneet jäljelle. Muutaman jo myydyn olen lainannut näyttelyä varten. Iikka Pyötsiä yhdistelee veistoksissa eri materiaaleja. Teräksen ohella häntä puhuttelee eniten savi. – Pidän niistä, koska molemmat ovat plastisesti muovailtavia aineita. Pronssityötkin lähtevät plastisesta muotoilusta, kun teen käsin vahasta valumallit. Saviveistoksetkin Pyötsiä saa näyttämään metallilta grafiittivoiteella. – Se on tarkoitettu takorautaisten esineiden pinnoitukseen, mutta huomasin että se sopii savellekin hyvin. Pyötsiä käyttää paljon kierrätysmateriaalia. Useammassa työssä on vanhaa kattokuparia ja romukasasta löytynyttä alumiinia ja messinkiputkea. – Usein tekeminen on tajunnanvirtaa. Käteen osuu kappale, joka natsaa paikalleen. Muulla ei ole väliä. Yhdessä veistoksessa kuitenkin materiaalillakin on merkityksensä. – Raudalla on aina ajateltu olevan maagisia ominaisuuksia ja siksi halusin pistää Ukko-veistokseen esiin käsityökylästä löytyneitä rautanauloja. Usein veistokset saavat ”fermentoitua” pajalla pitkään, ennenkuin Pyötsiä viimeistelee ne. – Inspiraatiokin saattaa sitten olla ihan eri kuin alunperin.     Opiskeluvuosiaan Mynämäessä Iikka Pyötsiä pitää erinomaisina. – Mielettömän kivaa alusta loppuun. Ne vuodet käänsivät elämän päälaelleen. Pyötsiällä oli valmistumisen jälkeen jonkin aikaa paja Kirkkonummella, mutta hän ei viihtynyt siellä vaan muutti viime keväänä Turkun. Hän on työskennellyt muutaman talven Turun kaupunginteatterilla kiireapuna ja lomittajana ja kesäisin Kustavissa sepän pajalla. Omaa pajaa hänellä ei ole, mutta työhuone on entisen opettajan tiloissa Yläneellä. – Siellä teen valumalleja. Seuraavat työt tulee sitten pronssista. Palovammat estävät vielä takomisen, mutta Pyötsiä arvelee, että jotakin hän voisi Kustavissakin tehdä. – Haaveilen rakentavani sinne jonkinlaisen gallerian, omille ja muiden taiteilijoiden töille.