Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Mynämäen lukiossa kuntoillaan viidakossa

Kun oppitunnin pituus on 75 minuuttia, tekee hyvää venytellä tai pitää vaikka jumppatuokio opiskelun välissä. Hyppytunnilla tai koulun jälkeen voi mennä treenaamaan kuntosaliin, ja katsella samalla seiniltä sademetsän eläimiä. Tämä on nyt arkipäivää Mynämäen lukiossa, joka on kolmatta vuotta mukana Liikkuva opiskelu -hankkeessa. Hankerahoituksella on lukion alakertaan rakennettu opiskelijoiden ja henkilökunnankin käyttöön kuntosali. – Hankkeen ensimmäisenä vuonna tuli ulos pingispöydät ja koripallokorit, koulutettiin opiskelijoista liikunta-tutoreita ja järjestettiin pieniä liikunnallisia tapahtumia. Viime vuonna panostettiin kuntosaliin, ja tänä vuonna sitä on vielä täydennetty, kertoo koordinaattorina toimiva uskonnon ja psykologian opettaja Elina Ståhlberg . Opiskelijakunnan edustajina kuntosalin suunnittelussa olivat mukana Emilia Veneskoski ja Eemil Kosonen . Lopputulosta he pitävät onnistuneena. – Täällä on monipuoliset mahdollisuudet treenata koko kroppaa, ja myös laajat lämmittelymahdollisuudet ettei mene paikat rikki, Kosonen kertoo. Mynämäen kunnan suuntaan on nyt toiveena se, että saliin saataisiin sähkölukko, jotta myös myöhäisempi iltakäyttö olisi mahdollista. – Se lisäisi taatusti salin käyttöä. Ja ehkä innostaisi niitäkin liikkumaan, jotka muuten eivät liikkuisi, Ståhlberg arvelee. Personal trainer Marika Virkkunen on opastanut kaikille opiskelijoille salin laitteiden käyttöä, ja pari testiryhmää on hänen kanssaan treenannut enemmänkin.     Istumisen vähentämiseen ja oppituntien tauottamiseen on pyritty myös yhdistämällä liikkumista opetukseen. Monesti se onnistuu hyvinkin pienillä ratkaisuilla. – Haetaan materiaaleja eri puolilta luokkaa, tehdään ryhmätöitä, joissa pitää liikkua, pidetään joogatuokioita ja kuunnellaan podcasteja kävellen ulkona, Emilia Veneskoski luettelee esimerkkejä, ja toteaa tauottamisen selvästi auttaneen keskittymään paremmin. – Ja kyllä päivä lähtee paremmin käyntiin kun liikkuu, eikä ole tunnilla niin väsynyt, Eemil Kosonen lisää. Hankkeen toinen koordinaattori, ruotsin opettaja Pirkko Roslöf kertoo huomanneensa, että jos varsinkin iltapäivällä ottaa muutaman minuutin liikuntatauon, opiskelijat ovat sen jälkeen paljon virkeämpiä. – Ja vaikuttaa se omaankin keskittymiseen. Elina Ståhlberg toteaa, että tavoitteena on saada aikaan pysyvämpi muutos toimintakulttuuriin. – Ideana on se, että jos joku vaikka kesken oppitunnin nousee seisomaan ja venyttelee, niin sitä ei enää ajateltaisi mitenkään kummallisena eikä edes kiinnitettäisi huomiota. Roslöf ja Ståhlberg myöntävät vähän jännittäneensä, että miten opiskelijat jumppatuokioihin suhtautuvat, ja ovat jopa hieman yllättyneitä siitä, miten hyvin opiskelijat ovat lähteneet mukaan. Vähän uskallusta se on opettajiltakin vaatinut, että keskeyttää opetuksen ja vetää vaikka joogaa väliin. – Vaikka se tavallaan on opetuksesta pois, niin oikeasti se ei ole, koska se lisää keskittymistä ja oppimista, Roslöf painottaa.   Kuntosalihankkeessa yhdistyy fyysiseen hyvinvointiin myös henkinen puoli, sillä tilaan toteutettiin seinämaalauksia yhteistyössä Saaren kartanon yhteisötaiteilija Pia Bartschin kanssa. – Oli viehättävä ajatus koulun henkilökunnalta yhdistää taide ja urheilu, koska hyvin usein ne on erotettu tai asetetaan vastakkain, hän toteaa.     Maalausten aiheet, sademetsän eläimet ja kasvit, on ideoitu työpajassa, johon osallistuivat myös lukion saksalaisesta ystävyyskoulusta Mynämäessä vierailulla käyneet opiskelijat. – Kaikki nuorten tekemät luonnokset otettiin mukaan, vähän vain yhtenäistimme niitä. Heijastimme skannatut piirustukset seinälle ja maalasimme ne akryyliväreillä niin hyvin yksi yhteen kuin pystyimme. Lopuksi kuvat lakattiin.     Työpajan aikoihin ei vielä ollut tietoa Brasilian metsäpaloista, mutta maalauksia tehdessä aiheella oli vielä syvällisempi merkitys niin Pia Bartschille kuin hänen tyttärelleen Sophialle, joka oli apuna maalaamassa. – Minulle meni kyllä uutisia lukiessa ihon alle se, miten ne pienet eläimet siellä palavat, eivätkä monet lajit tule koskaan takaisin, Pia Bartsch toteaa. Siitä kokemuksesta hän onkin miettinyt jatkoon työpajaa, jossa mentäisiin vielä syvemmälle metsäpalojen ongelmallisuuksiin. Kuntosalin seinillä on nyt muun muassa apina, käärme, tapiiri, pantteri ja kolibri. Ajatuksena on, että vuosien mittaan sademetsä jatkaa kasvuaan.