Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Maksumiehinä rehelliset

Käsi ylös se vehmaalainen, joka tiesi, että ilmalämpöpumpun asentamisesta pitää maksaa kunnalle 100 euroa? Näin on ollut vuoden 2016 alusta saakka, jolloin nykyinen rakennusjärjestys astui voimaan. Käsi ylös, joka tiesi, muttei kuitenkaan maksanut! Asiasta tietämättömien määrä on vähentynyt sitten tammikuun puolivälin, jolloin sosiaalisen median Vehmaa-ryhmässä asiasta nousi vilkasta keskustelua. Mitä se kunnalle kuuluu, jos joku lämpökustannuksia alentaakseen tai silkkaa ympäristöystävällisyyttään asennuttaa taloonsa lämpöpumpun, tuntuu moni ajattelevan. Semminkin, jos talo sijaitsee takimmaisessa pöpelikössä naapureiden katseiden ulottumattomissa. Peräseinän julkisivun muuttuminen kapistuksen myötä tuskin haittaa satunnaisesti puutarhassa omenavarkaissa käyviä peuroja tai lintulaudalta näpisteleviä oravia. Vaan tasa-arvo, se kunniaan! Ei ole oikein, että vain yltiörehellinen kuntalainen, jolla sydämeen pistää pienemmästäkin, ilmoittaa hankinnastaan kunnalle. Kunnalla kun tuskin on resursseja suorittaa asiassa kattavaa valvontaa. Tasa-arvoa asiassa peräänkuulutti valtuuston kokouksessa Pirkko Tammelin (vas.), joka oitis olisi napannut Uudistuvan Vehmaan jättämän aloitepaperin itsekin allekirjoitettavaksi. Valtuustoryhmän Jyrki Suden ja Petri Sorangon aloitteen mukaan suht tuoreen rakennusjärjestyksen valuvikoja on aika ryhtyä viivytyksettä korjaamaan, varsinkin energiaystävällisten lämmitysvaihtoehtojen käyttöönoton osalta. Toinen mainituista herroista taitaa itsekin tarjota ilmalämpöpumpun asennustöitä. Asentajat eivät aina aktiivisesti ilmoitusvelvollisuus- ja lupa-asioista asiakkaitaan muistuttele, liekö syynä se, että ylimääräinen menoerä saattaisi jopa vaikuttaa kauppojen syntymiseen. Joka tapauksessa vastuu luvanvaraisuuden selvittämisestä on aina kiinteistön omistajalla.   Valtuusto kokoontui keskiviikkona hyvinkin tyylitietoisena puukoulun aulaan järjesteltyjen pöytien ääreen, jossa valtuutetuilla on omat, selkeällä nimilapulla varustetut paikkansa. Lehteriväen käyttöön jäivät koululaisten kokoontumisia varten suunnitellut, jyrkästi nousevat nk. jättiläisen portaat, joilta – tiedoksi vain valtuutetuille – on suorat näkymät olan yli valtuutettujen some-swaippailuun, halusi tai ei. Kuntapäättäjien puolustukseksi pitää sanoa, että fiidit ja stoorit olivat esillä toki vain lyhyehköä kokousta ennen, ei sen aikana. Paitsi tyylitietoinen, valtuusto on ollut myös kriisitietoinen, kuten arviointityöryhmän loppuraportissa kiitokseksi lausutaan. Valtuustossa hyväksyttiin loppuraportti mukisematta, Mika Munkin (kesk.) osoittamien kiitosten kera työryhmään kuuluneille. Kunnanjohtaja Ari Koskinen toki sanansa sai sanoa. Hän nosti loppuraportista esille sosiaali- ja terveyspalvelujen erikoisosaamista vaativien palvelujen järjestämiskysymyksen, joka on kriittinen seikka kunnan tulevaisuuden ja itsenäisyyden kannalta. Jonkin verran hiertämistäkin aiheuttaneet neuvottelut U-soten kanssa ovat yhä kesken, ja niitä on tarkoitus jatkaa heti maanantaina. – Jos teidän korviinne kantautuu, etten minä Uudessakaupungissa kättele terveysjohtajaa, niin se johtuu siitä, että hän on ollut Pohjois-Italiassa lomalla. Siihen on ihan vain tämmöinen syy, ei mikään muu, hän vakuutti. Mikä lie ollut sekin pöydälle jäänyt pykälä kunnanhallituksen alkuviikon kokouksen esityslistalla, jossa suunniteltiin ryhdyttävän selvittämään myös muiden palveluntuottajien palvelutarjontaa, palvelukuvauksia ja kustannuksia? Mutkikas voisi sekin tie olla.