Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Kallolöydöt olivat poikkeuksellisia – Liljalaaksonkadulla tehtiin U:gin suurimmat kaivaukset

Turussa ja muissa keskiaikaisissa kaupungeissa on tehty lukuisia arkeologisia kaivauksia. Suurvalta-ajan kaupunkeihin mielenkiinto on alkanut kohdistua vasta muutama vuosikymmen sitten. Tästä syystä Uudessakaupungissakin on tehty vain kaksi merkittävämpää arkeologista kaivausta. – Liljalaaksonkatu oli ensimmäinen laajempi kaivausalue. Sitä ennen kaivauksia on tehty parikymmentä vuotta sitten torin itäreunalla, arkeologi Elina Saloranta Arkebuusi-osuuskunnasta kertoo. Saloranta veti arkeologisia kaivauksia kesällä 2018, kun rakennusliike Lehto suunnitteli senioritalon rakentamista Rantakadun ja Liljalaaksonkadun kulmauksen tontille. Hän ja arkeo-osteologi eli luututkija Auli Bläuer olivat tiistai-iltana Viikaisten koulussa Vakka-opiston luennolla kertomassa, mitä tontilta sitten löytyi.   Saloranta myöntää, että arkeologi alkoi menettää jo toivonsa, kun tontilla oli niin paljon täyttökerroksia. – Alkoi epäilyttää, ettei mitään kulttuurikerrosta olekaan, mutta lopulta kaivausalueen itäreunasta lyötyi rakennuksen itäsiiven perustusta. Rantakatu oli vielä 1600-luvulla merenpohjaa, mutta vanhan kartan mukaan tontilla on ollut rakennus ainakin jo vuonna 1799. Tontilla oli kellari, josta arvioitiin aluksi, että se olisi rakennettu 1864 palon jälkeen. Saloranta kuitenkin itse arvioi, että kellari oli alkuperältään 1700-luvun lopulta ja sitä oli vain korjattu ja paikkailtu jälkikäteen. Tontilta löytyi myös vanhoja vesikouruja, joilla vettä on johdettu Kaupunginlahteen. Lisäksi kaivauksissa tuli eteen ajalle tyypillistä keramiikkaa, punasavea, fajanssia, ikkunalasia, kivisavikeramiikkaa ja liitupiippuja. Harvinaisempia löytöjä olivat tynnyrin vanteet sekä verkon koho. – Sokerina pohjalla kaivauksissa löytyi hirsikehikkoa, Saloranta kertoo. Siitä tehtiin rekonstruktio ja se on saattanut olla suoja, jossa on tehty tai säilytetty tynnyreitä.   Tontin kaikkein mielenkiintoisimmat löydöt liittyvät kuitenkin eläimiin. Luututkija Auli Bläuer ei ehtinyt itse kaivauspaikalle, mutta kiinnostui kovasti kuullessaan Salorannalta, että Uudenkaupungin kaivauksilta on löytynyt kalloja ja leukoja. – Aineisto oli hyvin erikoinen, sillä tontilta löytyi erityisesti aikuisten nautojen ja härkien kalloja, leukoja ja jalkojen alaosia. Löytö ei viitannut kotitalouden ruokajätteisiin, vaan johonkin tiettyyn toimintaan. Kallojen käsittely antoi viitteitä, että tontin kuoppiin oli haudattu teurastajan jätteitä. – Tontilta löytyi paljon kalloja, joista puuttuivat alaleuan etuosat sekä turpaosat. – Uudenkaupungin kallolöytöjen ansiosta saimme ensimmäistä kertaa yksityiskohtaista tietoa aikakauden teurastusprosessista, Bläuer kehuu. Löydöt olivat osteologeille niin ratkaisevia, että niistä on julkaistu tieteellinen artikkeli Suomen keskiajan arkeologian seuran SKAS-lehdessä. Sitä löytöjen perusteella on mahdoton varmasti tietää, miksi teurasjätteet olivat juuri tällä tontilla. Hävitettiinkö ne vain tontille, vai työskentelikö teurastaja tässä paikassa? Se tiedetään, että tähän aikaan Uudestakaupungista laivattiin eläimiä Ruotsiin. – Onko teurastaja myynyt lihat Uudessakaupungissa vai tynnyreissä Tukholmaan, Bläuer miettii vaihtoehtoja.