Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Työuupumus ja masennus vai pelkästään raudan puute?

Uupumus- ja masennusoireet ovat Suomessa valtava ja kallis ongelma, asiaa pyritään hoitamaan sairauspoissaoloilla ja masennuslääkkeillä. Lääkemyynnin kasvu on valtava, samoin kuin poissaoloista aiheutuvat kustannukset työpaikoille ja julkiselle taloudelle. Ylellä oli 13.2.2020 artikkeli, jossa työuupumusta ja masennusta ruodittiin samalla tavalla kuin Vakka-Suomen Sanomien pääkirjoituksessa 20.2.2020. Uupunut henkilö hakeutuu jossain vaiheessa terveyshuollon ammattilaisen pakeille, kotiin lähdetään herkästi mukana kahden viikon poissaolotodistus ja masennuslääkeresepti apteekkiin. Jos henkilö on uupunut, voi taustalla olla niinkin yksinkertainen asia kuin raudanpuute ja alhaiset ferritiinitasot. Näiden tekijöiden yhtäläisyyttä on vasta nyt alettu tutkimaan, mutta hoitoja ei Kelan korvattavaksi kovinkaan helpolla saa. Monessa Euroopan maassa, muun muassa Ruotsissa infuusiohoidot ovat arkipäivää, joita on edeltänyt rauta-arvojen tarkka kartoitus, joka on monessa maassa yhtä normaali toimenpide kuin tavallinen verikoe Suomessa. Meillä Suomessa toimitaan jopa päinvastoin. Kun asiakas mainitsee mahdollisen raudanpuutteensa, lääkärit torppaavat puheet trendisairaukseksi, joka on löydetty netin syövereistä. Miksi näin? Voidaanko jopa puhua hoidon laiminlyönnistä jos oleellista terveystietoa ei edes tutkita? Esimerkiksi naisilla varastoraudan (ferritiini) viitearvot saavat olla 13– 150 välillä. Jos tutkitut arvot tälle välille osuvat, lääkärikunnan mukaan kaikki on silloin hyvin. Tämä ei pidä aina paikkaansa, pitää tunnistaa oikea oirekuva. Rauta-arvoihin liittyy moni muukin arvo kuin pelkästään ferritiini-arvo. Vain alaa paremmin tutkineet lääkärit ymmärtävät rauta-arvojen kokonaisuutta. Pelkän hemoglobiinin ja ferritiinin lisäksi on hyvä tutkia myös D-vitamiini, B12-vitamiini, folaatti, seerumi, rauta, transferriini ja transferriinin rautakyllästeisyys. Anemiaa voidaan rautavalmisteilla korjata, mutta jos edellä mainituissa arvoissa on ongelmia, rauta ei välttämättä imeydy. Valveutuneet kansalaiset teettävät nykyään itse omalla kustannuksellaan rauta-arvojen tutkimuksen. Mitä laajemmin vitamiinitasoja tutkitaan, sitä kalliimpi tutkimus on. Jos arvot ovat alhaiset ja hoito on tarpeen, saattaa rautavalmisteen syöminen auttaa mutta infuusiohoidon (suoneen annettava rauta) kustannus on luokkaa 500– 1 000 euroa per kerta, joka on itse maksavalle aika paljon. Kustannuksina tutkimukset ja hoidot ovat yksityiselle henkilölle kalliita, kun ne julkiselle toimijalle olisivat aivan minimaalisia kustannuksia verrattuna uupumuksen ja masennuksen aiheuttamiin kokonaiskustannuksiin kansantaloudelle. Pitää muistaa, että masennusoireet voivat viedä työkyvyn vuosiksi ja sairastuneen koko perhe kärsii ja aiheuttaa pahimmassa tapauksessa perheen sisällä kulkevan ketjureaktion. Kun vanhempi ei jaksa osallistua lasten harrasteisiin tai leikkeihin, myös lapsi voi kokea itsensä torjutuksi. Lasten pahoinvointi Suomessa on jo toinen juttu, mutta johtuuko se paljolti vanhempien uupumuksesta, masennuksesta vaiko vain raudanpuutteesta? Jos kyse on raudanpuutteesta, huonoilla rauta-arvoilla on taipumusta periytyä äidin kautta myös lapsille, jolloin lapsilla on jo syntyessään rautavaje. Voisi tässäkin kysyä, miksi lapset ovat nykyään aika väsyneitä ja levottomia? Myös keskittymisvaikeudet ovat kasvussa, joita raudanpuutteen on todettu aiheuttavan. Kaikki nämä aiheuttavat merkittäviä kustannuksia yhteiskunnalle. Itselläni raudanpuute aiheutti paljon ongelmia. Lihas- ja nivelkivut olivat arkipäivää, sydänoireita tutkittiin löytämättä syytä. Jos Suomen masennuksen ja uupumuksen vähentämiseksi vaikka edes osittain riittäisi rautavarastojen korjaaminen, se toisi kansantaloudelle mittavat säästöt. Infuusiohoidot ovat kuitenkin aika edullisia muihin uupumuksen ja masennuksen aiheuttamiin kokonaiskustannuksiin verrattuna. Itselleni nämä asiat ovat tulleet tutuiksi noin 1,5– 2 vuotta sitten jolloin mainitsin asiasta lääkärilleni, joka taas ei tiennyt asiasta yhtään mitään. Taas joitain vuosia aiemmin kärsin rankan ja pitkäkestoisen uupumuksen, joka diagnosoitiin keskivaikeaksi masennukseksi, ja jonka seurauksena lopulta menetin rakastamani työn. Olisiko irtisanominen voitu jopa välttää, jos oikea diagnoosi olisi todettu ajoissa? Olen jopa kuullut että yleisesti lääkäripiireissä olisi kielletty, tai ainakin painostettu olla tutkimatta rauta-arvoja. Miksi näin ja mihin on kadonnut kattava ja vaikuttava suomalainen terveydenhuolto? Kohti parempia rauta-arvoja