Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Luonnonuoma ei enää kuohu

Mynämäen halki virtaavassa Laajoessa on Korvensuun koskessa aikanaan pyritty elvyttämään kalakantaa istutuksilla ja kunnostamalla kalojen lisääntymisalueita, ja jonkin aikaa koski toimi suosittuna virkistyskalastusalueenakin. Ongelmana tuolloin oli kuitenkin muun muassa se, että Korvensuunkosken pato esti kalojen vaeltamisen. Sittemmin maanomistusolot joen rantamailla ovat muuttuneet, eikä yleisessä käytössä olevaa ranta-aluetta enää ole. Muutoksen on tuonut myös koskessa muutama vuosi sitten uudelleen käyttöön otettu pienvesivoimalaitos. – Sen harjoittama virtaaman säännöstely aiheuttaa merkittäviä haittoja joen ekologiselle tilalle, toteaa Valonian vesiasiantuntija Janne Tolonen , joka luennoi Mynämäen vesistöjen tilanteesta helmikuussa kirjastossa pidetyssä yleisötilaisuudessa. Pienvesivoiman harjoittaminen ilman ympäristöhaittojen kompensointia ei Tolosen mukaan ole kestävää. – Erityisesti tulisi huolehtia vesieliöstön vapaasta kulkemisesta esimerkiksi kalatien avulla ja ympäristövirtaamasta. Se tarkoittaa, että jokiuomaan johdetaan läpi vuoden riittävä virtaama, joka turvaa lajistolle suotuisat olosuhteet, Tolonen painottaa.   Tällä hetkellä koskessa on vettä poikkeuksellisen runsaiden sateiden jälkeen, mutta normaaliaikana veden määrä koskessa vaihtelee suuresti. Välillä jokiuoma on täysin kuiva. Korvensuun rantojen vakituiset ja vapaa-ajan asukkaat sekä matkailuyrittäjät kuten myös Mynämäenseudun luonnonsuojeluyhdistys näkevät tilanteen sietämättömänä ja ovat yhdessä pohtineet mahdollisuuksia löytää ratkaisua, jotta kosken ja sen välittömän ympäristön ympäristö- ja luonnonarvot eivät tuhoutuisi. Asukkaiden mukaan kosken vesitilanne huononi jo vuonna 2017 keväällä voimalaitoksen käynnistyttyä, mutta katastrofaaliseksi se heidän mukaansa muuttui siinä vaiheessa, kun Suorsalantien voimalaitoskanavan siltarumpu vaihdettiin suuremmaksi, voimalaitoksen tarpeita vastaavaksi. Sen jälkeen vesi on ollut pitkiä aikoja kokonaan pois koskesta. Asukkaiden mukaan vanhassa voimalaitosluvassa mainitaan, että laitoksen toiminta ei saa olla esteenä kalan nousulle eikä muille maan hyötyä ja varallisuutta edistäville hankkeille. Tämä ei nykyisellään toteudu. Kosken kupeessa toimii Savikulman matkailuyritys, jonka suurin vetovoimatekijä on ollut harvinainen koskimaisema tunnelmineen. Koski itsessään on ollut myös yksi Mynämäen nähtävyyksistä, ja sellaisena mainittu myös osana Mynämäen pyöräilyreitistöä.   Pato estää kalojen nousun joessa, mutta nyt kalojen elinmahdollisuuksien nähdään kaventuneen mitättömiin myös koskessa ja sen alapuolisessa suvannossa. Kun koski on pitkiä aikoja kuivana, sen alapuolinen vesi koostuu lähinnä pellolta virtaavasta vedestä, joka ei ole kaloille sopivaa. Veden laatua huonontaa edelleen se, että voimalaitoksen uoman voimakas virtaus työntää peltovettä takaisin suvantoon päin. Suvannon jälkeinen jokiuoma on kasvanut lähes umpeen muutaman kesän aikana. Havaintojen mukaan kalalajien lisäksi ovat muuttuneista olosuhteista kärsineet myös muut eläimet kuten koskikara, saukko ja lepakot.   Voimalaitos toimii vanhalla luvalla, mutta se ei asukkaiden ja luonnonsuojeluyhdistyksen mielestä vastaa enää nykypäivää. He toivovatkin viranomaisilta nykyisen toiminnan luvanmukaisuuden selvittämistä. He muistuttavat EU-komission vuosi sitten Suomelle vesienhoitosuunnitelmista annetusta huomautuksesta. Komissio esittää siinä Suomelle vesienhoidon tavoitteiden saavuttamiseksi myös kaikkien vesivoimalaitosten lupien tarkastelua, jotta vesipuitedirektiivin ympäristötavoitteet toteutuisivat, erityisesti ekologisen virtaaman, kalateiden ja muiden haittoja lieventävien toimenpiteiden osalta.   Varsinais-Suomen Ely-keskus on yhteydenottojen perusteella viime kesänä pyytänyt toiminnanharjoittajalta selvitystä ja myös käynyt paikan päällä. Vesistöasiantuntija Kaisa Lehdon mukaan tuolloin saatujen tietojen perusteella ei nähty vesilain osalta syytä jatkotoimenpiteisiin. Hän toteaa, että voimalan luvassa, joka on peräisin 1900-luvun alkupuolelta, ei ole vähimmäisjuoksutusvelvoitetta, jollaisia nykypäivän luvissa on.   Sen sijaan luvassa on velvoite sallia kalatien rakentaminen ja luovuttaa sen tarvitsema vesimäärä. Alueellinen kalatalousviranomainen eli Varsinais-Suomen Ely-keskuksen kalatalouspalvelut -yksikkö onkin päättänyt aloittaa Korvensuun kalatien rakentamiseen liittyvät selvitykset. – Kalatien rakentaminen Korvensuunkoskeen on ajankohtaista, koska Laajokeen on suunniteltu vaelluskalakantojen elvyttämiseen liittyviä toimenpiteitä, ja jokea pyritään siis hoitamaan ja kehittämään vaelluskalavesistönä, kertoo kalastusbiologi Leena Rannikko Varsinais-Suomen Ely-keskuksesta. Rannikko kertoo, että kalatalousviranomainen järjestää kuluvan kevään aikana Korvensuunkoskella katselmuksen, jonka tarkoituksena on selvittää kalatien rakentamisen edellytyksiä Korvensuunkoskeen. ELY-keskus kutsuu paikalle muun muassa voimalaitoksen omistajan sekä kalateiden rakentamisen asiantuntijoita. Suunnitelmat tarkentuvat kevään aikana. Rannikko muistuttaa, että voimalaitoksen toimintaa ohjaavassa vesiluvassa on lupamääräys, jonka mukaan voimalaitoksella on kalatien rakentamisen sallimisvelvoite. – Voimalaitoksen tulee siis sallia, että voimalaitoksen yhteyteen rakennetaan kalatie, ja voimalaitos on velvoitettu luovuttamaan korvauksetta myös kalatien toimintaan tarvittava vesimäärä.