Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Onko ihminen jo unohdettu?

Suomi on muuttunut pikkuhiljaa numeroita ja tilastoja seuraavaksi yksiköksi, jossa perusajatus eli ihminen jää taakse. Raha on tullut tärkeimmäksi asiaksi jota seurataan ainoastaan, unohtaen täysin maalaisjärjen ja inhimillisyyden. Suomessa ihmetellään, miksi talot ja kiinteistöt ovat homeessa alle 10 vuoden, ja tuntuu että joka kolkassa, mihin matkustaa, on sama ongelma. Ongelmaa ratkotaan lakia tiukentamalla ja valvontaa tarkistelemalla, vaikka perusajatus on täysin metsässä. Jos joku luulee saavansa laatua sillä halvimmalla tarjouksella, niin ei voi todeta muuta kuin tuttu lause ”sitä saa mitä tilaa”. Jo pelkästään Matti Meikäläinen ymmärtää ajatuksen, halpa ja hyvä ei koskaan kohtaa samassa lauseessa. Lisäksi ihmisten kateus vie lopun järjen asioiden hoidosta. Aikaisemmin kunnilla/seurakunnilla sekä valtion toimipisteillä oli ”luottopelaajat”, jotka hoitivat pienet hommat puhelinsoitolla. Nykyään kun kaikki pitää kilpailuttaa, on edessä tuo aikaisempi mainittu tilanne. Terveyspuolella on sama tilanne, on enää olemassa numerot ja tilastot sekä suoritteet. Näiden lukemien takana olevat ihmiset eivät merkkaa enää mitään, vaan päätökset tehdään sen ajatuksen mukaisesti, jotta saadaan edullisin suorite aikaiseksi. Ja taas ihmetellään, miksi uutisissa on yksityiset vanhusten hoitoyritykset väärinkäytösten listalla. Samoin ihmetellään kun tuttu hoitopaikka vaihtui 100 kilometrin päähän toiseen, kun se sattui saamaan kilpailutuksen takia 10 euroa/ hoitokerta halvemman hinnan. Tosin kuljetuskustannukset nousivat, mutta se taas ei näy suoritteissa! Tämä keskittäminen ja kilpailuttaminen näkyy myös muualla ihmisten arjessa. Soitat johonkin yritykseen niin puhelimeen vastaa pahimmassa tapauksessa huonoa Suomea puhuva virolaisen yrityksen puhelinpalvelu. Jätät soittopyynnön, johon saat vastauksen 3–5 arkipäivän aikana, jos saat. Pankin ja muiden aikaisemmin paikkakunnalla olevien tuttujen palveluhenkilöiden sijaan täytät lomakkeen kasvottoman netin kautta ja keskustelet chat-palvelun kautta. Ja taas ihmetellään, miksi vanhempi kansanväestö on erittäin tyytymätön saamaan palveluun. Onko siis yhteiskunta jo siinä mallissa, että asiakas ei saa valita henkilökohtaista palvelua, vaan yhteiskunta määrää tietokoneen ja netin jokaiselle kansalaiselle. Miten yhteiskunta kestää tulevaisuudessa viikon tai parin sähköttömän ajan? Onko varajärjestelmä olemassa, jos netti ei toimi? Itse jään miettimään, aikaisemmin oli sanonta ”asiakas on aina oikeassa ja kuluttaja on kuningas”. Nykyistä järjestelmää ei pysty enää haastamaan ja väitän, että moni ihminen haluaisi henkilökohtaista palvelua ja jopa olisi siitä valmis maksamaan. Harmi, että se on nykyaikana mahdoton yhtälö! Mika Raukunen, Masku