Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Masentaa ja työ uuvuttaa

Taas on tullut viime päivinä uutta tutkimustietoa siitä, kuinka moni suomalainen kärsii elämänsä aikana masennuksesta tai työuupumuksesta. Luvut ovat sitä luokkaa, ettei niiden pitäisi olla todellisia maassa, jossa mittausten mukaan asuu maailman onnellisin kansa. Jyrkän sortin kommenteissa voidaan ilkeillä, että etenkin julkkistarinoissa masennuksesta ja uupumuksesta on tullut sellainen ilmiö, jota mediassa avaamalla saa kivasti palstatilaa ja ruutuaikaa. Näin voi olla tai sitten. Ehkä joku julkimo tosissaan kertoo viestiään siksi, että haluaa auttaa taviskansalaisia. Ja ehkä joku pönkittää uraansa koskettavilla tarinoilla. Tavallisten tallaajien keskuudessa mielenterveysongelma menee kenties vieläkin vähättelyosastoon. Jos jalka menee poikki, jos syöpä iskee tai jos tulee sydänkohtaus, niin toki kaikki ovat sitä mieltä, että sairastuneelle tarvitaan pikaista apua. Mutta jos päässä alkaa rumasti sanoen vipata, niin ymmärrys sairauteen vähenee. Jos lähipiirissä joku on lähtenyt muihin maisemiin oman käden kautta tai jos tulee viestiä tällaisesta harkintavaihtoehdosta, niin omaisten tuska on suurta. Lähteneen motiivit voivat jäädä ikuisiksi arvoituksiksi, mutta itsetuhoharkitsijalla on aina uusi mahdollisuus. Tietty jos nyt vetää linjat suoriksi, niin voi muistella vaikkapa sota-aikojen karmeutta. Silloin ei ollut kovinkaan kattavaa mielenterveyspalvelua tarjolla rintamalta palaaville. Jotkut selvisivät järjissään, jotkut eivät. Ajat ovat nyt hieman toisenlaiset, joten tässä aiheessa ei pidä takertua menneisiin. Nyt on hienoa se, että mielenterveysongelmista uskalletaan jo puhua ääneen. Jos ennen mielenterveysongelmainen oli suomen kielellä hullu, niin nyt hän on sairas, joka tarvitsee apua. Etenkin nuoria, joille kaivautuu jostakin syystä kuoppa elämässään, pitäisi hinata koko yhteiskunnan voimin maan pinnalle. Kun joku alakulossaan valuu jopa itsetuhon partaalle, niin voi olla, että läheisten keinot ovat vähissä. Tosin pitää todeta, että aika usein juuri se lähipiiri voi olla pelastusrengas. Puhutaan avoimesti masennuksesta ja työuupumuksesta, mutta ei tehdä näin vakavasta aiheesta julkimoiden mainosvalttia. Joskus tuntuu siltä, ettei ole uskottava julkkis ilman vakavaa mielenterveysongelmatarinaa.