Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Yhteistyö vie seurakuntaa eteenpäin

Mynämäen kirkkoherra Antti Kallio on astunut virkaansa asteittain, sillä viime kesästä asti hän oli viransijaisena, kun edeltäjä Tapani Kujala jäi lomalle ja virkaa tekevänä, kun Kujala jäi eläkkeelle. Kirkkovaltuusto valitsi Kallion virkaan lokakuun lopussa, ja tuomiokapituli antoi viranhoitomääräyksen 1.2. lähtien. Viimeinen askel on virkaan asettaminen, jonka piispa Kaarlo Kalliala toimittaa 1.3. messujumalanpalveluksen yhteydessä lääninrovasti Jani Kairavuon avustamana. Messun jälkeen on seurakuntakodissa tarjolla keittolounas ja kahvit.   Antti Kallio on tyytyväinen siitä, että tuomiokapituli nykyisin kouluttaa uusia kirkkoherroja, ja tukee myös antamalla mentorin. Kallion mentorina toimii Ruskon kirkkoherra Pasi Salminen, mikä sopiikin hyvin, koska myös Ruskolla on seurakunnan sisällä kappeliseurakunta. Papin työ ei ollut Kalliolle mikään lapsuuden unelma-ammatti, mutta rippikoulu oli etsikkoaikaa, jolloin hän alkoi miettiä asioita enemmän ja pikkuhiljaa teologia alkoi kiinnostaa. Hänet vihittiin papiksi vuonna 2006 ja hän aloitti työt Kemiönsaaren seurakunnassa. – Piispan määräyksestä. Se oli se paikka, joka suhtkoht nuorelle papille siihen aikaan löytyi. Silloin ei saanut varsinaisesti valita, ja olinkin valmis menemään minne tahansa. 2009 Kallio valittiin Mynämäen seurakunnan kappalaiseksi ja 2013 Mietoisten kappalaiseksi, kun Kujala valittiin sieltä Mynämäen kirkkoherraksi. Kallion siirtyessä Mietoisiin seurakunnasta samalla vähennettiin yksi papin virka. – Kolmellakin on nyt pärjätty, Kallio toteaa. Kirkkoherraksi hakeutumisessa oli moniakin syitä. Kallio koki tehtävään kutsumusta, ja seurakuntalaisiltakin tuli kehotusta ja rohkaisua. – Myös henkilökohtaisista syistä: viihdyn täällä hyvin ja koen seurakunnan hyväksi työyhteisöksi. Virka itsessään ei ollut Kalliolle itseisarvo, mutta uutta haastettakin hän kaipasi. Sitä riittää, sillä tilanne on jopa historiallisesti haastava. – Syntyvyyden lasku vaikuttaa suoraan myös seurakunnan toimintaan, sillä sehän kattaa kaikki vauvasta vaariin. Mutta innostuneena ja iloisena tätä työtä lähden tekemään yhdessä työntekijöiden, luottamushenkilöiden ja seurakuntalaisten kanssa.   Monenlaista uutta on toiminnassa testattu viime vuosina. Kallio arvioi, että tutut toimintamuodot jatkuvat mutta päivittää niitä voi Hän pitää hienona asiana sitä, että rippikoulu tavoittaa Mynämäessä vielä ikäluokan hyvin. Uutta on kokeiltu siinäkin, kun rippikoulut yhtenä vuonna järjestettiin Virossa oman leirikeskuksen sijaan. – On käyty tutustumassa miten muualla toimitaan, jos ei olisikaan omaa leirikeskusta. Se kuuluu kieltämättä niihin kohteisiin, joista harkitaan, että miten pitkään pystytään pitämään. Jumalanpalveluselämän kehittämisessä on mietitty mahdollisuutta pitää päivämessuja esimerkiksi keskiviikkoaamuisin. – Viime vuonna järjestettiin nuorille ensimmäistä kertaa Yö kirkossa -tapahtuma, ja se sai paljon hyvää palautetta. Pitää yrittää katsoa myös aina jotakin uutta mikä kiinnostaisi ihmisiä nyt, ja yhteistyön kautta sitten toteuttaa. Yksi esimerkki oli yhteistyökumppaneiden kanssa helmikuussa pidetyt iltamat, jotka olivat Yhteisvastuukeräyksen uudenlainen työmuoto.   Vapaaehtoistoiminnan kehittämisen Antti Kallio näkee erityisen tärkeänä. – Olemme mukana Realismi ja toivo -hankkeessa. Ollaan tietoisia että väestöpohja muuttuu ja kirkosta eroaminen on tosiasia, jolloin pitää entistä tarkemmin miettiä, mihin vähenevät verorahat käytetään. Yhtenä pohdinnan kohteena ovat kiinteistöt, joiden suureen määrään kiinnitettiin huomiota taannoin piispantarkastuksessakin. – Ne ovat aikoinaan tulleet hyvässä tarkoituksessa, mutta nyt uudessa tilanteessa pitää miettiä mistä luovutaan. Toiminnassa kasvaa tarve yhdistää voimia, ja seurakunta haluaakin tehdä yhteistyötä paikkakunnan muiden toimijoiden kanssa. – Tärkeää on myös seurakunnan sisällä työalojen yhteistyö. On päästävä pois siitä siitä, että kullakin on vain se oma työtehtävä. Jos miettii Mynämäen seurakunnan tulevaisuutta vaikka kymmenen vuoden päästä, Kallio näkee sen valoisana. – Meillä on hyvä ympäristö hyvällä seudulla. Se tuo omaleimaisuutta, että ollaan maalaisseurakunta kaupungin lähellä. Täällä voidaan kehittää uutta unohtamatta vanhaa.   43-vuotias Antti Kallio toteaa olevansa kiitollinen siitä, että on Mynämäen seurakunnassa saanut elää ihmisten arkea. – Olen jo saanut vihkiä rippikoululaisiani ja kastaa lapsia. Koskettavaa on tervehtiä leskeä, jonka puolison olen ehkä jo vuosia sitten siunannut. Tällaiset hetket tuovat elämään pidempää perspektiiviä, ja elämälle tulee kasvot. Kallio on syntyisin Turusta ja asunut lapsuutensa Ruotsissa. Nyt hän asuu Turussa vaimonsa ja neljän 5–16 -vuotiaan lapsensa kanssa. – Tällä hetkellä nuorin poikani on kovin innostunut telinevoimistelusta ja treenit maajoukkueleireineen tuovat logistisen haasteen, mutta katsotaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan esimerkiksi asumiskuvioiden suhteen. Olenhan kai vielä aika nuori, Kallio hymähtää. Harrastuksena on lukeminen ja liikunta, ja Kallio onkin löytänyt Mynämäestä jalkapallon parista hyvän höntsäilyjoukkueen. Liikuntaa hän on yhdistänyt myös työhönsä: hän ryhtyi pari vuotta sitten ohjaamaan pappilan pihassa kahvakuulajumppaa joka toinen maanantai.