Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Kankaisten vanhassa krouvissa

Kankaisten kartanon talouteen kuului aikoinaan myös anniskelu omassa kapakassa. Se kartanon krouvi toimi valtatien varrella Maskun etelälaidalla. Erinäisiä Suomen seutuja esittävillä 1800-luvun kartastojen lehdillä näkyy Maskun kohdalla muun muassa torppa nimeltä Krögar. Sen torpan rakennusten paikat ovat kartoilla Postitien tuntumassa Maskun kirkolta hyvän matkaa Turkuun päin. Krouvaria merkitsevä torpannimi tässä saattanee liittyä aikakauteen, jolloin krouvaaminen oli luvallisena jokseenkin yleistä. Sellaisen kauden päätekohta oli 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa, jolloin viinakrouvit kiellettiin. On selitetty, että krouveja oli Suomessa jo keskiajalla. Silloin anniskelu niissä oli oluen tarjoilua. Viinan anniskelu tuli mahdolliseksi, kun viinankeitto tuli Suomessa tunnetuksi 1500-luvulla. Jo varhain krouveilla oli anniskelunsa ohella merkitys julkisina tiloina, jotka soveltuivat tuttujen kohtaamispaikoiksi. Hieman samanlaisia merkityksiä oli myös kestikievareilla, mutta kestikievareita kuitenkin pidettiin yllä etupäässä matkustajia varten. Ehkä varhaisin nimeltä tunnettu Kankaisten kapakoitsija oli 1680-luvulla krouvannut Henrich Simonsson. Häntä ennen oli ainakin yksi mies, nyt nimeltä tuntematon, ollut Kankaisten krouvarina, vuosina 1666–1668. Vuonna 1711 merkittiin käräjillä muistiin, että Kankaisten krouvi sijaitsi peninkulman ja yhden neljänneksen päässä Turusta. Se merkintä liittyi tutkimukseen, joka tehtiin mynämäkeläisen miehen kuoltua maantiellä krouvin lähellä. Maskun kirkonkirjoissa on ajalta 1710–1711 kaksi merkintää Tennun krouvista (”Tennu krog”). Samaan aikaan Tennu esiintyy kirkonkirjoissa Kankaisten torppien ryhmässä asumuksen nimenä. Noilla tiedoin voi Kankaisten krouvin päätellä sijainneen Maskun Piuhalla niillä tienoilla, missä peruskartalla on Tennumäki. Kankaisten tilukset ovat ulottuneet lähelle Tennumäkeä. Samoille seuduille sijoittuu Krögarin torppa yhden painetun kartaston mukaan; kartta vuodelta 1855 sijoittaa Krögarin valtatien länsipuolelle. Vuoden 1881 kartoitukseen perustuvalla karttalehdellä Krögar kuitenkin on valtatien itälaidalla ja suolta virtaavan puron rannalla. Siten merkitystä paikasta on matkaa Tennumäelle noin 400 metriä. Kukaties torppaa oli välillä siirretty. Vuonna 1747 käräjillä oli tutkittavana Kankaisten kapakassa sattunut pahoinpitely. Yksi siinä käräjäjutussa kuultu todistaja oli kapakan väkeen kuulunut Maria Grelsdotter. Hän tai hänen miehensä oli krouvarina. Tämä Maria kertoi nousiaislaisesta sotamiehestä, joka oli saanut Kankaisten krouvissa selkäsaunan Nyynäisten kartanon voudilta. Maria Grelsdotterin kertomukseen sisältyi myös joitakin viittauksia Kankaisten krouvin sisätiloihin. Voudin ja sotamiehen kärhämän alettua krouvissa vouti oli hamunnut ensin tuolia käteensä. Sitten hän oli nakannut sotamiehen kumoon ja vähän mukiloinut tätä. Vouti oli lennättänyt sotamiehen takkaan, jossa oli kyteviä puita, ja lopuksi ovesta kamarin puolelle. Vuoden 1749 tienoilla Kankaisten kapakan toimintaan näyttää läänintilien asiakirjojen perusteella tulleen katko. Vuonna 1754 niissä on kuitenkin merkintä Kankaisten krouvista. Krouvari Kankaisista on mainittu syyskäräjien 1755 papereissa. Keväällä 1756 Ruotsin valtakuntaan määrättiin katovuosien ja sodan vuoksi viinanpolton kielto. Vuonna 1760 kielto kumottiin. Kankaisten krouvin toiminta ei kuitenkaan tainnut jatkua 1760-luvulla eikä myöhemminkään. Kustaa IV Aadolfin vuonna 1800 antama asetus kielsi viinakrouvit kokonaan. Samassa asetuksessa säädettiin myös, että kestikievareilla ei ollut lupaa anniskella muille kuin matkustajille.