Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Lapset purevat, raapivat ja potkivat – Päiväkotiammattilaisia huolestuttaa lasten levottomuuden lisääntyminen

– Mietin, voinko enää tehdä tätä työtä. Olen töissä tavallisessa päiväkodissa, mutta väkivaltaisesti oirehtivia lapsia on monta, kertoo Vakan alueella asuva lastenhoitaja. – Siihen on jo tottunut, että tavallisena arkena saa naarmuja, mustelmia tai jotain pahempaa. Päiväkodissa on lapsia, jotka ovat arvaamattomia ja väkivaltaisia sekä hoitajia että hoitokavereita kohtaan. Pahinta on, että tästä jää arpia ihoon ja mieleen niin lapsille kuin aikuisillekin. Koska päiväkotiammattilaisia sitoo vaitiolovelvollisuus, lastenhoitaja ei kerro omaa nimeään, eikä päiväkotia, jossa hän tällä hetkellä työskentelee. Kutsutaan häntä vaikka Kirsiksi. Kirsi on työskennellyt 15 vuoden aikana eri päiväkodeissa. Hän korostaa, että ongelma ei näy vain hänen nykyisellä työpaikallaan, vaan alalla yleisesti puhutaan lasten levottomuuden lisääntymisestä. Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL:n kyselyssä viime joulukuussa yli 400 varhaiskasvatuksen lastenhoitajaa kertoi kokevansa lasten fyysistä väkivaltaa päivittäin tai viikottain. Vastauksissa näkyi, että lasten väkivaltaisuus ja uhmakas käytös on selvästi lisääntynyt viime vuosina.   Kirsi on parhaillaan sairaslomalla. – 4-vuotias lapsi puri minua käteen niin lujaa, että käsi meni toimintakyvyttömäksi ja se joudutaan ehkä leikkaamaan. Kirsi meni päiväkodissa auttamaan työkaveria, kun lasta piti rauhoitella. Lapsi oli Kirsin sylissä, kun yhtäkkiä tämä puri käden vereslihalle. – Lapsen iällä, sukupuolella tai etnisellä taustalla ei ole merkitystä. Meidänkin päiväkodissa on useita väkivaltaisia lapsia. Kirsi korostaa, että levottomat lapset tulevat erilaisista taustoista. – On yksinhuoltajien, ydinperheiden ja erilaisten perhemuotojen lapsia. Jokaisessa ryhmässä on ainakin yksi aggressiivisesti käyttäytyvä lapsi. Kirsin mukaan lasten väkivaltainen oireilu on lisääntynyt viime vuosina. Hän arvelee, että vanhemmat antavat helposti liikaakin valtaa lapselle. – Vallan rajaaminen koetaan lapsen oikeuksiin puuttumisena. Kun esimerkiksi äiti tulee hakemaan lasta päiväkodista ja lapsi potkaisee häntä, äiti ei sano mitään, hän kuvailee. – Myös lasten kielenkäyttö on hyvin rajua. Se on niin rumaa, että sen on pakko tulla aikuisilta. Osa lapsista käyttäytyy jo alle kouluikäisinä kuin pieni teini. Myös yhteiskunnan hektisyys heijastuu lapsiin. Kirsi ei hämmästele, että lasten levottomuus lisääntyy, kun aikuisetkin ovat levottomia. – Päiväkodista mennään suoraan kuntosalille, jossa lapsi on lapsiparkissa. Sitten mennään kotiin katsomaan pikkukakkosta, syödään iltapala ja nukkumaan. Hän muistuttaa, että päiväkotipäivä on lapselle pitkä työpäivä. Vaikka päiväkodissa leikitään, kaikki on aikataulutettua. Leikki on jätettävä kesken, kun onkin aika ulkoilla. Lapselle se on vaativaa. Kirsi myöntää, että myös päiväkodin henkilökunnalla on liian kiire. Lapsista näkee, että he kaipaavat syliä ja kiireetöntä läsnäoloa, mutta hoitajien käsiparit eivät siihen riitä. – Se on se syy, miksi olen alkanut miettiä, haluanko jatkaa tällä alalla.   Lastenhoitajien puheita ei ole tahdottu kuunnella. Kun Kirsin päiväkodissa lastenhoitajat ottivat yhteyttä esimieheen lasten väkivaltaisuudesta, ensimmäinen vastaus oli, että kyllähän teidän pitää pärjätä lasten kanssa. – Sitten vasta kun otimme yhteyttä työsuojeluvaltuutettuun, alkoi esimiestäkin kiinnostaa. Kirsin mielestä esimerkiksi lastensuojelu pitäisi saada nopeammin mukaan auttamaan lasta. – Mitä varhaisemmin lapsi saa apua, sitä todennäköisemmin häntä pystytään auttamaan. Sitäkin hän on miettinyt, miten lapsen aggressiivinen käytös heijastuu päiväkodissa muihin lapsiin. – Osa lapsista pelkää, osa taas alkaa matkia, kun huomaa, että niin saa enemmän huomiota. Siksi Kirsin mielestä lasten aggressiiviseen käyttäytymiseen pitää saada mahdollisimman nopeasti apua ulkopuolelta, jos päiväkodissa ei kyetä tilannetta ratkaisemaan.   Onko lasten väkivaltaisuus lisääntynyt, psykologi, lasten- ja nuorisopsykoterapeutti Erja Hellsten? – Lasten aggressiivisuus sinänsä ei ole lisääntynyt, mutta lasten säätelyongelmat yleensä ovat. Lapsi voi tulla levottomaksi tai aggressiiviseksi kun joutuu negatiiviseen tunnetilaan, jota ei kestä tai siedä. Aggressiolla hän yrittää purkaa kehonsa ja mielensä jännitystilaa. – 1,5– 2-vuotias taapero alkaa harjoitella aggressionsa haltuunottoa, minkä on tapahduttava aikuisen kanssa. Kiukkua aiheuttaa, kun rajoituksia tulee useamman kerran päivässä, esimerkiksi ruokailutilanteessa ei saa mitä haluaa, liikenteessä tai leikeissä rajoitetaan, ettei vaarallisia tilanteita synny. Näissä tilanteissa aikuisen tulisi auttaa lasta vaiheittain sietämään vaikeaa tunnetilaa rauhoittamalla, näyttämällä omalla esimerkillään ja olemuksellaan, että on mahdollista kohdata tämä olotila ja selittämällä sanallisesti pettymystä tai harmitusta, joka on välttämätöntä kohdata. – Kiukku on taipuvainen siirtymään lapsesta aikuiseen, mikä on inhimillistä. Yleensä tällaisesta seuraa vain negatiivinen kehä, jolloin lapsen kiukku entisestään lisääntyy. Lapsi ei vielä voi ymmärtää monimutkaisia syy –  seuraus -suhteita, eikä siten osaa päätellä mitä ”kannattaa” tehdä. – Nykypäivän yleisenä kasvatuskeinona käytetty jäähy tai yksin miettiminen ei monestikaan ole hedelmällistä, koska lapsi on nimenomaan päätynyt vaikeaan tilanteeseen, kun ei ole yksin osannut ratkaista tilannetta muulla tavalla. Miten lapsen aggressiot pitäisi kohdata? – Varhaiskasvatuksessa olisi hyvä yhdessä lapsen vanhempien kanssa sopia ongelmatilanteen toimintatavoista, jotta lapsi saisi kokemuksen siitä, että samanlaiset säännöt pätevät sekä kotona että päivähoidossa. Tämä on erityisen tärkeää siksi, ettei lapsi ala pelata ihmissuhteissa tunnustelemalla mitä missäkin suhteessa saa tehdä. Lapsen sisäisen arvioinnin kehittyminen vaikeutuu ja sosiaalinen sopeutuminen vaikeutuu, jos ei ole yhtenäisiä sääntöjä. – Aggressiotilanteissa tulisi rajoittaa, rauhoittaa ja säädellä lapsen tunnetilaa. Jos lapsi on tuttu, aikuinen osaa usein ennakoida, mitkä tilanteet voivat aiheuttaa ongelmia ja silloin voi jo varautua puuttumaan tilanteeseen. Olisi erittäin tärkeää ettei lapsi pääsisi vahingoittamaan muita lapsia tai aikuisia, koska tämä herättää lapsessa jälkeenpäin suurta syyllisyyttä, jota myöskin on vaikea kantaa. Tällaisen tilanteen toistuessa usein on mahdollista, että lapsi alkaa sijoittaa omat sietämättömät syyllisyyden tunteensa itsensä ulkopuolelle, syyttäen muita tai olosuhteita, kykenemättä ymmärtää omaa osuuttaan. – Kuten monien muidenkin taitojen opettelussa myös säätelytaitojen kehittämisessä on aikuisen hyvä toimia eri ikävaiheissa lapsen kehitystason ja kyvyn mukaisesti: ensin tekemällä asiat lapsen puolesta (vauvaikä), sitten yhdessä lapsen kanssa (taaperoikä) ja viimein lasta seuraten, kuunnellen ja ihaillen (päiväkoti-ikäinen). Nämä opetteluvaiheet tulisi toteutua tässä järjestyksessä. Yhtäkään vaihetta ei voi ohittaa tai kehittyneempää toimintaa ei voi edellyttää, ellei edellisen vaiheen taitoja ole saavutettu.