Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Penkiltä nousee kevyttä rautaa – Maskulainen Anne Heikkilä hankki voimaa jo Taivassalon maatilalla

Maskulainen Anne Heikkilä voitti viime syksynä IPF-liiton varustepenkkipunnerruksen Euroopan mestaruuden yli 40-vuotiaiden sarjassa. Valmistautumiseen ja kisatapahtumiin liittyy erikoisia piirteitä. Kyseessä on osittain eri laji, kun rautaa nostetaan penkkipunnerruspaidalla tai ilman sen antamaa tukea. – Minulla ei ollut penkkipaitaa, mutta Suomen Voimanostoliitto hyväksyi minut maajoukkueeseen Tampereen EM-kisoihin klassisen SM-penkkipunnerruskilpailun tuloksen perusteella. Tiesin, että voimaa on, mutta se vähän arvelutti, etten ollut nostanut penkkipaidalla moneen vuoteen. Aluksi ajattelin, että olen tyytyväinen, jos saan kisoissa tuloksen, Heikkilä toteaa. Heikkilä kävi mestaruustaistoa ruotsalaisen Annelie Izindren kanssa. Koska punnituksessa suomalaisella oli enemmän painoa, tasatulos ei olisi riittänyt voittoon. – Lähdin alusta saakka nostamaan 2,5 kiloa enemmän kuin Izindre. Hinkua oli isompiinkin korotuksiin, mutta pelasin varman päälle. Lopulta EM-kulta ratkesi jo Heikkilän toiseen nostoon, joka tuotti 105 kilon tuloksen. Siihen kovin kilpakumppani ei kyennyt vastaamaan. – Kolmannella yrityksellä 107,5 kiloa nousi hyvin, mutta kun tanko kolahti telineisiin, suoritus hylättiin. Kisan kummallisuuksiin kuului se, ettei Izindre suostunut voittoputkensa katkeamisen jälkeen onnittelemaan mestaria eikä nousemaan hopeakorokkeelle. – En tiedä, oliko hän kilpailun jälkeen niin huonossa hapessa, että lyyhistyi lattialle juuri ennen palkintojenjakoa. Joulukuussa Heikkilä kohensi SM-kisoissa tulostaan 112,5 kiloon. Seuraava tavoite on 115 kilon Suomen ennätyksen rikkominen. – MM-kisat ovat toukokuussa Tshekissä. Vastaan tulee kovia tyttöjä, mutta en ota menestymisestä stressiä. Kun olen pitkään ollut mukana, niin kisailen rennolla mielellä. Paineensietokyky on parantunut ja pieni adrenaliinipiikki tulee vasta juuri ennen nostoa. Sopiva jännitys on hyvä, mutta aggressiivisuus ei kuulu tähän lajiin. Maatilan tyttö Taivassalosta innostui voimailusta 1990-luvun puolivälissä. – Isoveljeni löysi voimanoston ja myös isäni harrasti kotona painonnostoliikkeitä. Isä rakensi kotitekoisia välineitä, joilla harjoittelimme ulkorakennuksessa, Heikkilä muistelee. Heikkilä muistaa vielä käyntinsä kodin treenikopissa, jossa isoveli harjoitteli. – Painoin silloin alle 50 kiloa ja nappasin lattialta ylös tangon, jossa oli 85 kiloa. Sen jälkeen ryhdyin tutkimaan muiden tuloksia ja heti toisissa kisoissani nostin nuorten SM-kultaa. Kun maatilalla piti jo nuorena tehdä töitä, niin siitä on varmasti kertynyt voimaa. Nuoruusvuosina Heikkilän heikoin osa-alue voimanostossa oli penkkipunnerrus. Nyt hän keskittyy pelkästään siihen, sillä maastaveto ja jalkakyykky eivät enää ole kisatavoitteena. – Penkkipunnerruksen tulokset harmittivat ensimmäisinä kisavuosina niin, että ryhdyin sitä tosissani harjoittelemaan. Oikotietä onneen ei ollut. Kun kävin kuusi kertaa viikossa salilla, niin rilluttelut jäivät vähiin. Vaikka nykyään naiset ja miehet kilpailevat oikeastaan urheilussa likimain samoissa lajeissa, niin silti Heikkilä saa joskus kummastelevia kommentteja. – Yhä on merkillisiä ennakkoluuloja, jos nainen harrastaa voimailu- tai itsepuolustuslajeja. Voimanosto on pitkäjänteisyyttä vaativa laji, jossa kilomäärät kertovat selkeästi, onko tullut kehitystä. Heikkilä oli jo vuonna 2005 varustepenkkipunnerruksen MM-pronssilla ja 2007 EM-hopealla avoimessa ikäluokassa. Paras tulos kirjataan lukemin 125 kiloa. – Uskon, että samanlaisiin tuloksiin on mahdollista päästä vielä nelikymppisenä, sillä joulukuussa 112,5 kiloa tuntui kevyeltä. Nykyään Anne Heikkilä kisailee myös tyystin toisenlaisessa lajissa: hän ajaa Sodi World Series Sprint Cupia kartingissa. – Vauhti on aina ollut veressä, Heikkilä myöntää.