Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Energiapolitiikassa huomioitava myös järjestelmien laatu

Turun yliopistossa väittelevä mynämäkeläinen FM Pirjo Majuri on tutkinut ympäristötieteen väitöskirjassaan maalämmön energiapolitiikkaa ja ympäristökysymyksiä sekä julkisen hallinnon aktiivisuutta ja edellytyksiä vaikuttaa maalämpöasennusten laatuun. Uusiutuvan energian käyttöönottoon tavoitellaan Suomessa nopeaa lisäystä erilaisten politiikkatoimien kuten verouudistuksen ja investointitukien avulla, mutta järjestelmien laatu on jäänyt vähemmälle huomiolle. Maalämpöjärjestelmille on kaksi lupamenettelyä. Kuntien rakennusvalvontayksiköt valvovat maalämmön keruupiirien asennuksia toimenpidelupien ja -ilmoitusten sekä rakennuslupien kautta. Aluehallintovirastot puolestaan hallinnoivat vesilupia, joita edellytetään etupäässä pohjevesialueille sijoitettavilta maalämpöjärjestelmiltä. – Lupajärjestelmien kautta viranomaiset voivat turvata ja yhteensovittaa eri sidosryhmien etuja. Asiakkaalle tämä voi tarkoittaa apua mitoituksen ja toimituskokonaisuuden laadun varmistamiseen. Naapurin etu on, että energiakaivo sijoitetaan riittävän etäälle kiinteistön rajasta. Ympäristön näkökulmasta keskeistä on esimerkiksi pohjaveden suojelu ja laitteiston energiatehokkuus, Majuri havainnollistaa.   Tutkimuksessa nousivat esiin kuntien väliset suuret erot lupakäytännöissä. Kysely- ja haastatteluaineiston perusteella keruupiirejä rakentavat urakoitsijat kokevat tämän ongelmana. Toisaalta havaittiin, että kunnissa on monia hyviä käytäntöjä, jotka palvelevat laadunvarmistusta. Näitä olivat muun muassa kelpoisuusehdot täyttävän työnjohtajan nimeäminen, rakennusvalvonnan paikan päällä tekemät katselmukset sekä porausraporttien ja asennusdokumenttien tarkastaminen. Kunnissa oli myös ympäristön- ja terveydensuojeluun liittyviä määräyksiä esimerkiksi porauspölyn ja -lietteen käsittelystä.   Suomessa ei toistaiseksi ole velvoittavia säädöksiä maalämmön rakennusmenetelmistä, eikä myöskään maalämpöalan toimijoiden, kuten asentajien, kaivonporareiden, suunnittelijoiden ja työnjohtajien, pätevyysvaatimuksista. Tutkimuksen pohjalta säädöksille näyttäisi olevan tarvetta. – Yli kolmasosa kyselytutkimukseen osallistuneista maalämpöalan toimijoista ilmaisi huolensa asennusten laatutasosta. Lähes kaksi kolmasosaa katsoi, että toimenpideluvan ehtona pitäisi olla energiakaivon rakentaminen tiettyjen kriteerien mukaisesti.   Esimerkkinä politiikkatoimien suunnittelun haasteista tutkimus valottaa vuonna 2011 päättyneen valtion energia-avustuksen ristiriitaisia tuloksia. Tukiraha ja sen tuoma julkisuus lisäsivät maalämmön myyntiä, mutta toisaalta tukiehdoissa ei asetettu vaatimuksia asennusten laadulle tai asentajien pätevyydelle. Tilanne lisäsi laatuongelmia tukiohjelman aikana. Pirjo Majuri muistuttaa, että asia on jälleen ajankohtainen, sillä vuoden 2020 alussa alkoi uusi energia-avustusohjelma. – Ilmastonmuutos edellyttää ripeitä toimia. Tavoitteiden saavuttamisen ehto kuitenkin on, että uusiutuvan energian järjestelmät ovat laadukkaita, ja se on myös kaikkien sidosryhmien etu.   Majuri esittää väitöskirjansa ”Geoenergy and sustainable development – Perspectives on environmental challenges and governance of geoenergy installations (Maalämpö ja kestävä kehitys – Näkökulmia maalämpöasennusten ympäristöhaasteisiin ja hallintaan)” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa keskiviikkona 5.2. Vastaväittäjänä toimii professori Eva Heiskanen Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Kai Norrdahl Turun yliopistosta.