Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Kaikki lähtee kotoa

Viime aikoina paljon on puhuttanut nuorten päihteiden käyttö. On mietitty ja mietitään erilaisia keinoja puuttua, ennakoida, ehtiä tilanteeseen tai hoitaa jälkikäteen. Pitääkin miettiä ja pitää reagoida. Jokainen päihteiden nielemä elämä on liikaa. Kuitenkaan kovinkaan suureen ääneen ei mietitä sitä, mistä kaikki saa alkunsa eli kotoa. 90-luvulla tein opiskelujen ohella ja sen jälkeenkin vapaaehtoistyötä päihde- ja huumeongelmaisten parissa. Siinä näki sen, että vaikka päihdeongelmainen helposti mielletään slummioloissa kasvaneeksi ja sieltä katuojaan päätyneeksi huonompiosaiseksi ihmiseksi niin itse asiassa asiahan ei näin monenkaan kohdalla ollut. Eräs noissa ympyröissä kohtaamani parikymppinen nuorimies kertoi kuinka tuli hyvin varakkaasta perheestä. Rahasta ei ollut puutetta, mutta yhteisestä ajasta kylläkin. Vanhemmilla ei ollut halua eikä mielenkiintoa viettää aikaa lapsensa kanssa. Hyvin varhain yhteistä aikaa alettiin korvata rahalla. Nuorimies kertoi saaneensa huomattaviakin summia rahaa, jotta vanhemmat saivat olla rauhassa kotona, käydä teattereissa, ravintoloissa, missä milloinkin kahdestaan tai ystäviensä kanssa. Poikaa ei huolittu mukaan sillä aikuisten oli tärkeää saada viettää aikaa yhdessä. Silloin poika lähetettiin ostamaan karkkia tai leluja, vaatteita, tai tekemään kavereiden kanssa jotain kivaa. Nopeasti muut lapset huomasivat, että hänellä oli aina rahaa. Pian irtokarkit vaihtuivat tupakkaan ja ensimmäisiin kaljakokeiluihin. Tällöin tämä poika oli vasta kahdeksanvuotias. 12-vuotiaana päihteet olivat jo täysillä mukana ja yläasteella kaveriporukka vei ensimmäisiin huumekokeiluihin. Jos opettajat tai kuka tahansa muu jotain huomasikin, niin kukaan ei puuttunut. Ei vaikka poika syvällä sisimmässään tätä toivoi. Kun tiemme kohtasivat, oli hänellä päihteetöntä elämää takana jonkun aikaa. Mutta jokainen päivä oli uusi kamppailu. Aineiden kokeilu tapahtuu helposti, mutta niistä eroon pääseminen ei. Noihin aikoihin olin itse vielä melko nuori tyttönen. Lasisen lapsuuden eläneenä kuitenkin paljon sellaista nähnyt ja kokenut, mitä ei opita kirjoista lukemalla. Ei pahalla, mutta en itse suuremmin osaa arvostaa sitä sanahelinätietoutta, missä ei ole mitään omakohtaisesti koettua. Siispä en jaksa uskoa, että päihdeongelmaan ratkaisua löytävät sellaiset, joille se on vain kiehtova mysteeri, eikä henkilökohtaisesti koettu ja eletty helvetti. Oman kokemuksen perusteella voin todeta, että alkoholiongelmaisen lapsi ei aina ole itse alkoholin kanssa läträävä ja toisaalta raittiin perheen lapsille saattaa hyvinkin maistua. Nuorimies minulle totesi, että jos joskus saat lapsia, niin vietä aikaa heidän kanssaan. Olen viettänyt ja haluan viettää jatkossakin. Olen kertonut heille vapaaehtoistyössä kohtaamieni ihmisten valinnoista ja kuinka heistä jokainen olisi ansainnut päätyä parempaan. Elämä on valintoja, ei aina omia. Joskus on olosuhteiden uhri. Joskus saattaa ajatella, että mitä väliä, kun kukaan ei välitä. Maailma muuttuu. Internetti mahdollistaa paljon ja houkutukset tarjoillaan jokaisen älylaitteen ja tietokoneen äärelle. Lasten ja nuorten yksinäisyys on yksi riskitekijä siinä missä väärään seuraan eksyminen ja porukkaan kuulumisen paine. Yhteiskunnan resurssit ja koulujen tarjoamat keinot eivät kaikkia pelasta. Se tärkein tehdään kotona. Päivi Jalo