Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Kotina auringonlaskujen kerrostalo – Marja-Liisa Järvinen valittiin Arjen Liikkujaksi Kustavissa

Välillä voi olla työn takana saada sohvanpuuduttamat jäsenet ylös, ulos ja lenkille. Mutta kun lähtee ja vähän aikaa kävelee, jo vertyvät paikat. Kustavilainen Marja-Liisa Järvinen nousee sohvalta joka päivä ja suuntaa askeleensa milloin mihinkin suuntaan kotitaloltaan Kivilinnantieltä. Koti on Kustavin ainoassa, hissittömässä kerrostalossa kolmannessa kerroksessa. Parvekkeelta on näkymä merelle ja upeisiin auringonlaskuihin. – Nyt on ollut valtavan hienoja, punaisia ja oransseja auringonlaskuja. En tiedä, osaisinko asua enää niin, ettei näkyisi vettä missään. Toisaalta vaikka olen saaristolainen, merellä kulkeminen ei tunnu omalta, hän kertoo. Kunnan sivistyslautakunta palkitsi Järvisen hiljattain viime vuoden Arjen Liikkujaksi. Perusteluna oli, että hän toimii hyvänä esimerkkinä muille. – Valinta oli yllätys, vieläpä kun viime keväänä olin polvileikkauksessa, mikä vaikutti liikkumisen määrään. Olen kuullut kommenttia, että aina sinut näkee täällä, ja uskon, että juuri se on ollut valintani taustalla. Olen tuttu näky, hän kertoo. – Jos en lähtisi ulos, istuisin tässä sohvalla. Ja kun pihalla ei ole erikoisempaa tekemistä, on pakko lähteä johonkin liikenteeseen. Autoa Järvisellä ei ole, joten kauppareissutkin hoituvat kävellen tai pyörällä. Pidemmille retkille pääsee ystävien tai sukulaisten kanssa. Aamupäivisin lenkillä tulee vastaan koiranulkoiluttajia, mutta iltaisin Kustavissa saa kulkea hyvinkin rauhassa. Tavallisesti Järvisen kävelylenkit kestävät tunnin tai puolitoista, mutta saattaa niillä vierähtää kaksikin tuntia. Järvinen ei kaipaa katuvaloja, vaan saattaa kuutamon ja tähtien kaipuussa suunnata varta vasten pimeämmille reiteille. – Sitä varten täytyykin sitten kävellä toista kilometriä, ellei mene suoraan metsään. Silmä tottuu hämärään, eikä ikinä ole säkkipimeää. Nykyään vaan pukkaa laiskuus iskemään iltaisin, ja lenkit tulevat tehtyä jo päivällä, hän sanoo. Seitsemän vuotta sitten Järvinen jäi työttömäksi Kustavin Puu Oy:stä 33 vuoden työuran jälkeen. Merkkejä yrityksen konkurssista oli ollut ilmassa jo jonkin aikaa. – Tiesin kyllä, että minun on vaikea sen ikäisenä työllistyä muualle. Fyysisesti raskaan työn takia olkapää ja polvet olivat huonot, ja painavien pöytälevyjen nostelu otti myös selän päälle. Sitäkin tärkeämmäksi Järviselle on muodostunut arjen liikunta, jota hän harrastaa fysioterapeutin neuvojen mukaan viikoittain myös kuntosalilla. Maailmalle hän ei mieli, vaan arki on hyvää juuri näin. – Viihdyn yksin, mutta kun tapaan ihmisiä, puhua pulputan. Minun tulee juteltua myös ihan vieraitten ihmisten kanssa. Vierassakkia on tullut paikkakunnalle paljon. Heistä osa on tuttujakin paluumuuttajia, hän kertoo. Yhden ainoan kerran Järvinen on pakannut matkalaukkunsa ja lähtenyt maailmalle. Se oli silloin, kun hän voitti arpajaisissa matkatoimiston lahjakortin. – Lähdin niin kauas kuin sillä pääsi eli Egyptiin. Vuosi oli 1990. Joskus sitä pystyi tekemään hyppyjä tuntemattomaan, vaikka pelkäsinkin, ettei kielitaito riitä. Kerjääjiä ja kaupustelijoita oli paljon, ja opas kävi minua aina pelastelemassa, kun jäin kiikkiin. Olin varmaankin kaupustelijoille helppo saalis, hän nauraa. Työ: jäi työttömäksi Kustavin Puun lopettaessa vuonna 2013 Ikä: 62 Asuu: Kustavissa Perhe: asuu yksin, lapsuuden perheessä kolme veljeä ja kaksi siskoa Harrastukset: ulkoilu, kuntosali ja sanaristikot