Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Yrityksen tulos lähtee henkilökunnan hyvästä olosta – Mirja Hannula jättää Kuntokamarin työntekijöilleen

Nousiaisissa toimivan Kuntokamarin yrittäjän, fysioterapeutti Mirja Hannulan nimipäivää huhtikuun lopussa on jo parikymmentä vuotta juhlittu asiakkaiden kanssa vohvelein. – Perinne alkoi jo silloin, kun työskentelin Kirkkotiellä yksinäni. Erityiset jutut eivät välttämättä tarkoita isoa rahallista satsausta, eikä vohvelinpaistoonkaan mene kuin vähän vehnäjauhoja ja sokeria. Tarvitaan vain joku, joka haluaa nähdä sen vaivan, hän sanoo. Hannula on aina halunnut tuoda niin kuntoutusasiakkaidensa kuin työntekijöidensäkin arkeen hitusen lisää kodikkuutta ja lämpöä. Noin puolet Kuntokamarin asiakkaista käy kuntoutuksessa neurologisen sairauden takia, ja puolella on tuki- ja liikuntaelinvaivoja. Kuntokamarin palveluiden ostajia ovat Kansaneläkelaitos, Tyks, perusturvakuntayhtymä Akseli ja uutena myös Uudenkaupungin kaupunki. Yrityksessä työskentelee kuusi fysioterapeuttia ja lisäksi toimistotyöntekijä. Asiakkaat saatellaan ovelle saakka aivan kuten kyläillessä, ja kahvipannu on aina kuumana. – Olemme yrittäneet pitää kodikasta henkeä yllä ilman dollarinkiiltoa silmissä. Asiakas huomioidaan aina kokonaisuutena ja mietitään, mitä hoidolla saadaan aikaan koko potilaan elämänlaadussa. Hannulan mukaan asiakkaille asti näkyy, jos henkilökunnalla on työpaikallaan hyvä olla. Hän on pitänyt tavoitteena, että Kuntokamari voisi olla omalla alallaan ja alueella se kaikkein tavoitelluin työpaikka. Jotain kertoo se, että kaikki työntekijät, jotka taloon ovat aikanaan tulleet, ovat sinne myös jääneet. – Aloitin vuonna 1997 autotallin yhteyteen rakennetussa huoneessa, mutta työtä alkoi pian olla yhdelle liikaa. Ensimmäisen työntekijän palkkaaminen oli iso askel. Työnantajana on tavallaan vastuussa koko perheen toimeentulosta, hän sanoo. Kuntokamarin työntekijöiden työssä jaksamiseen auttaa kerran kuussa ulkopuolisen työnohjaajan pitämä puolitoistatuntinen. Sen aikana työyhteisö käy läpi sekä asiakkaiden mukanaan tuomia että työntekijöiden henkilökohtaisen elämän rankkoja, työhön heijastuvia murheita. Sen lisäksi pidetään hauskaa. – Teemme ulkoilu- ja teatteriretkiä, juhlimme itsenäisyyttä ja pikkujouluja ja käymme mökillä saunomassa. Ainakin kerran vuodessa perheetkin näkevät toisiaan. Asiakkaat sanovat, että täältä huokuu hyvä olo. Sieltä lopulta se yrityksen tuloskin lähtee, Hannula sanoo.   Mirja Hannula tiesi jo 15-vuotiaana kesätöissä MS-potilaiden kurssilla, että hän haluaa lääkintävoimistelijaksi. Ura alkoi Helsingin kaupungin lastensuojeluvirastossa. – Aloitin ammatinharjoittajana jo 1980-luvulla, kun jäin äitiyslomalle. Lasten fysioterapeuteista oli pääkaupunkiseudulla pulaa, ja suostuin ottamaan vastaan yhden lapsipotilaan kotiini, kun meidän Jussi nukkui. Ykskaks minulla oli jo kymmenen yksityispotilasta, joille tein kotikäyntejä. Miehen työ toi perheen Turun seudulle, ja Hannula työskenteli joitakin vuosia Maskun MS-keskuksessa ennen kuin palasi yrittäjäksi. Silloin kun työntekijöitä oli vielä viisi, Hannula vertasi yritystä viisisakaraiseen tähteen, jossa jokaisella on velvollisuus pitää oma sakaransa kirkkaana. Se tarkoittaa omien erikoistumisalojen seuraamista ja koulutuksiin osallistumista. Hannula on itse erikoistunut lasten fysioterapiaan, voice massageen sekä lantionpohja- ja purentahoitoihin. Pikkuhiljaa hänen vastuutaan on siirretty toisille, sillä Hannula aikoo jäädä helmikuun alussa eläkkeelle. Yrityksen ostavat neljä hänen pitkäaikaisinta työntekijäänsä. – Keinutuoliin en aio jäädä istumaan, vaan jatkan luottamustehtävissäni, teen käsitöitä, lähden Pariisiin katsomaan pian syntyvää lapsenlastani ja hoidan Velkuan mökin puutarhaa. Laulutuokioiden vetäminen, sijaiskanttorin työt ja kuorolaulu jatkuvat eläkkeelläkin, hän sanoo. Myös Kuntokamarilla Hannula aikoo jonkin verran työskennellä, sillä voice massageen tai purentahoitoihin ei ole vielä kukaan muu erikoistunut. – Mottoni on, että liike on lääkettä oikein annosteltuna. Se voi kuvata myös mieltä, hän sanoo.