Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Päämääränä kultainen vanhuus

Perusturvakuntayhtymä Akselin yhtymähallitus päätti marraskuussa lopettaa Moisiokodin Alisten osaston toiminnan helmikuun loppuun mennessä. Samalla tämä yhtymähallitus päätti häätää kodeistaan osaston 13 muisti- ja monisairasta ikäihmistä sekä heistä huolehtineet hoitajat. Tämä tieto saavutti asianosaiset lehden uutisen välityksellä ennen kuin sitä joku selkärankainen ehti osastolle kertomaan. Alinen on koti muistisairauksia sairastaville vanhuksille, jotka eivät aina ole aikaan taikka paikkaan orientoituneita. Tämäkö lienee pohjustus sille, että juuri he koko talon reilusta seitsemästäkymmenestä asukkaasta joutuvat jättämään kotinsa? Osa näistä asukkaista kuitenkin tiedostaa olemassa olonsa viimeistään tuttujen kasvojen keskellä. Nämäkin heiltä viedään osaston lakkauttamisen myötä. Osasto ajetaan alas helmikuun loppuun mennessä. Asukkaat eivät vielä tiedä, minne heitä ollaan siirtämässä. Mistä löytyy paikka näille monisairaille ihmisille? Jokainen aamu tutussa ympäristössä, joka on heille kuitenkin uusi, vaihtuu tuiki tuntemattomaan ja tuntemattomien kasvojen kirjoon. Entä pääsevätkö asukkaat paikkaan, jossa heidän kuuluu olla hoidollisesta näkökulmasta katsottuna jää nähtäväksi. Vanhus, joka muuttaa vanhainkotiin, jättää yleensä taakseen kodin, jossa on asunut koko elämänsä. Mukaansa hän voi ottaa vain palan menneestä. Elämän ehtoopuolella nämä mammat ja papat joutuvat jälleen laittamaan elämästään kertovat rippeet laatikkoon ja muuttamaan. Kohtuutonta sanon minä, asiaa läheltä seurannut. Missä on arvostus vanhuutta kohtaan? Sekä siihen hyvään asukaslähtöiseen hoitoon, jota osastolla on tarjottu. Onko asukassiirroissa kuunneltu heitä, joiden kanssa asukkaat jakavat sekä arjen että juhlan? Epäilen. Johtoporras tehnee kai päätökset paperista lukien. Osastolla on ainakin tältä osin ollut hiljaista. Teille arvon päättäjät ynnä muut Akselin aateliset lähetän terveiset: Meistä jokaisen pitäisi kohdata vanhuus, oli kyseessä sitten duunari tai aatelisto; olkoon tällöin palkkana sanonta, minkä taakseen jättää sen edestään löytää. Mielenkiinnolla seurataan, miten nämä asukkaiden kodit jatkossa täyttyvät niiden jäätyä tyhjiksi. Voiko Alisten seinät enää kätkeä sisäänsä mitään yhtä arvokasta kuin nämä 13 asukasta ja heidän hoitajansa? Onneksi sentään yläkerran dementiaosaston asukkaat jatkavat siitä, mihin ovat jääneet ja pitävät täysillä yllä elämän ääniä, jotka Alisilla hiljenee helmikuun loppuun mennessä. Ikuinen kultainen nuoruus