Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Tsajun äärellä haasteltiin kirjoista

Metsäpirtin teepaikka Tsajnoij -otsikon alla järjestettiin Mynämäen kirjastossa ensimmäinen Karjala-aiheinen tapahtuma lauantaina, ja sali täyttyi ääriään myöten. Ajatus lähti siitä, kun syksyllä Kuolemajärvi ei kuollutkaan -kirjan julkaissut Seppo Pirhonen halusi tulla esittelemään kirjaa Mynämäkeen. Mynämäen kulttuuri- ja kirjastopalveluvastaava Viktoria Kulmala ja metsäpirttiläissyntyinen Aila Martelius pohtivat, voisiko kirjaesittelyn ympärille saada aikaan jotakin muutakin. Etenkin kun tiedossa oli muitakin esittelemisen arvoisia Karjala-aiheisia kirjoja: jo julkaistuja ja tulossa olevia sekä vanhoista kirjoista otettuja uusintapainoksia. Ideoinnissa päädyttin kutsumaan väkeä koolle vapaamuotoisesti nauttimaan tsajua ja kuuntelemaan kirjojen tekijöiden mietteitä. Samalla sai mahdollisuuksien ja taitojen mukaan mahdollisuuden myös haastella karjalan murteella. Pieni kirjavaihtopöytäkin tilaisuudessa oli. – Sellainen ajatus meillä on, että jos saadaan synnytettyä jokin porukka, joka kokoontuu karjalaisen kirjallisuuden ja kulttuurin piiriin tänne Mynämäelle. Yleensä on aina jokin kerho tai klubi, mutta tämä ei ole mitenkään organisoitu vaan ihan vapaamuotoinen. Kahvia ei tarjota, vaan ollaan tsajulinjalla, koska tsaju oli Karjalassa ennen vanhaan niin tärkeää. Kohvihan on pyhäpäiväjuomista, toteaa Aila Martelius. Hän ottaa mieluusti vastaan vinkkejä ja toiveita aiheista, joiden parissa jatkossa voitaisiin kokoontua. – Luettaisko jotakin kirjaa, tarkasteltaisiinko jonkin pitäjän erikoispiirteitä tai vastaavaa, hän pohtii.   Lauantain teepaikassa olivat kirjoista kertomassa Seppo Pirhonen, Juha O Luukka , Raija Herrala-Nurmi , Tytti Sokura ja Martti Ukkonen . Esittelyssä oli niin tietokirjoja kuin sukukirjojakin. Yksi tulossa oleva kirja on rikostutkijana työskennelleellä Juha Luukalla työn alla oleva ”Viipurin ja Pietarin puristuksessa Koivisto 1918”. – Nimi on neutraali, mutta kirja tulee olemaan raakaa tosiasiaan perustuvaa siitä, mitä Kannaksella tapahtui vuonna 1917, Luukka kertoo. Aiheeseen hän päätyi tehtyään sukututkimusta. – Isoisä lähti punaista terroria pakoon. Siellä otettiin väkisin kaartiin punaisiin nuoria miehiä Koivistolta koko Viipurinlahden eri pitäjistä, ja he pakenivat Lavansaareen. Sinne muodostui valkoinen suojeluskunta ja Karjalan valkoinen rannikkoarmeija. Siihen pysähdyin, että mitä siellä oikein on tapahtunut. Luukka toteaa, että näitä asioita ei ole erityisesti Koivistosta missään tuotu esille, vaikka kotiseutukirjoja on tehty paljon. Kirjaston tilaisuudessa yleisössä mukana ollut, maailmalla erilaisissa kriisipesäkkeissä työskennellyt ja sodan runtelemia maita nähnyt Teuvo Tikkanen toteaa Luukan tekevän arvokasta työtä selvittäessään asioita faktapohjalta. Tikkasen mukaan on myytti, että vuoden 1918 asiat olisi jo käyty läpi. – Suomalaisilla on käsitys, että he ovat erittäin hyviä ihmisiä. Se on täydellinen illuusio: kun konflikti tai sota tulee, suomalaiset pystyvät äärimmäiseen raakuuteen ja väkivaltaan toisiaan kohtaan. Suomessa on kansallinen trauma kun näitä ei ole selvitetty, ja Juha tekee sitä nyt. Kansallisiin traumoihin pätee sama kuin henkilökohtaisiin eli ne on kohdattava, jotta niistä voidaan parantua, hän toteaa.