Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Äiti aloitti hoivatyön, tyttäret jatkavat – U:kiin uusi yksityinen hoivakoti

– Äiti aina sanoi, että kun tulee vanhaks, tulee kramplusaks ja mä funtera, että just semmoseks olen nyt tullu, Liisa tuumaa ja hörppäsee kahvia. Liisa on muuttanut muiden Rinnekoti Jäsperlän Kalannin yksikön asukkaiden kanssa pari viikkoa sitten keskustaan. Siskokset Mari ja Pauliina Jäsperlä ovat avanneet uuden hoivakodin, Rinnekoti Jäsperlä Marian Tuvan, Sairaalakadulle funkisrakennukseen, jossa aiemmin toimi Esperi Caren hoivakoti. – Avasimme hoivakodin Kalantiin keväällä 2018. Kesällä aloimme kysellä tätä taloa ja uudenvuodenaattona oli sitten muuttopäivä, Pauliina Jäsperlä kertoo. Taloon muuttivat kaikki Kalannin yksikön asukkaat. Hoivakotiin mahtuu myös uusia asukkaita. – Meillä on nyt 19 asukasta, kolme huonetta on varattu ja kaikkiaan meille mahtuu 24 asukasta. Yläkerrassa on menossa remontti. Sinne tulee yhdeksälle asukkaalle asuntoja. Niiden palvelutaso on kodin ja tehostetun palveluasumisen väliltä, Jäsperlä kertoo. Yläkerta on tarkoitettu itse maksaville asiakkaille, muut paikat on varattu palveluseteliin oikeutetuille asukkaille. – Meille voi tulla Uudenkaupungin lisäksi muistakin kunnista, vastaava sairaanhoitaja Heidi Rostedt sanoo.   Koska talo on täyttynyt nopeasti, Rinnekoti Jäsperlä on vasta rakentamassa toimintaansa täyteen mittaan. Hoitajiakin rekrytoidaan vielä lisää. – Meille tulee alakertaan myös jalkahoitaja, jonka asiakkaaksi voi tulla myös muita kuin meidän asukkaita. Alamme valmistaa myös itse kaikki ateriat, kunhan vain kaikki saadaan ensin rullaamaan. Jo nyt talossa leivotaan itse sämpylöitä ja pullaa, Pauliina Jäsperlä kertoo. Heidi Rostedt on aiemmin työskennellyt valtakunnallisen ketjun hoivapalveluyrityksessä ja sanoo, että perheyhtiön ylläpitämä hoivakoti on hyvin erilainen. – Yrittäjät itse tekevät tätä täydestä sydämestään. Kun tänne tuli töihin, tuntui, että vastassa oli lämmin syli, hän kehuu. Ulkopuolinen tulijakin huomaa, että talossa on lämmin tunnelma. Hoitajat ja asukkaat istuvat yhdessä kahvilla. Kahvipöydän ääressä nauru raikaa. Liisa alkaa muistella aikaa, kun Uuteenkaupunkiin oli vielä henkilöjunaliikennettä. Kerran hän hyppäsi junasta kesken matkan Kalannin kohdalla, kun juna ei pysähtynytkään. – Ei minusta silti tämän kummallisempi tullut, hän kertoo nauraen. – Onpa hyvä tarina, Pauliina kehuu. Jäsperlän sisarukset ovat perineet äidiltään rakkauden hoivatyöhön. – Äiti tämän työn aloitti vuonna 1998. Asuimme omakotitalossa Sundholmassa ja äiti päätti ottaa kotihoitoon vanhuksia. – Kun asiasta oli ollut ilmoitus lehdessä, oven taakse tuli nainen ruskean matkalaukun kanssa ja ilmoitti, että hän muuttaa meille. Hän oli äidin vanha asiakas kotipalvelusta ja meidän ensimmäinen asukas. Pauliina Jäsperlä kehuu, että työ ikäihmisten kanssa on ihanaa. – Töissä ei huomaa töissä olevansakaan. – Täytyy kiittää myös meidän puolisoita, jotka ovat jaksaneet tukea sekä hoitajien puolisoille, jotka auttoivat muutossa.