Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Vesilintujen pelastamiseksi tarvitaan yhteistyötä

Viime vuonna tehdyn arvioinnin mukaan 244:stä Suomessa vakituisesti pesivästä lintulajista 86 on uhanalaista. Näistä 37 on kosteikkolajeja, kolme virtavesilajeja ja kahdeksan merilajia. – Huomionarvoista on, että kosteikkolajeista peräti melkein 39 prosenttia on uhanalaisia, eli ne ovat joko äärimmäisen uhanalaisia, erittäin uhanalaisia tai vaarantuneita. Jos otetaan mukaan myös silmälläpidettävät eli jo taantuneet, silloin määrä nousee jo 50 prosenttiin, kertoo vanhempi tutkija Markku Mikkola-Roos Suomen ympäristökeskuksesta. Mikkola-Roos pitää vesilintujen tilaa heikkona ja kehityssuuntaa todella huolestuttavana. Rehevissä järvissä vesilintukannat ovat kahdessa vuosikymmenessä lähes puolittuneet. Pääsyynä taantumiseen ovat elinympäristössä tapahtuneet muutokset. Vesien rehevöityminen on muuttanut vesiekosysteemin tilaa vesilintujen kannalta huonoon suuntaan. Vedenlaadun heikkeneminen on vaikuttanut ravintovaroihin ja umpeenkasvua on tapahtunut sekä vesialueella että rantaniityillä. Lisäksi särkikalakannat ovat kasvaneet ja kilpailu ravinnosta on kova. – Myös petopaine on kasvanut ihan hurjasti. Supikoira- ja minkkikannat vieraslajeina ovat vähentäneet poikastuottoa.   Hallitusohjelmassa on reagoitu asiaan, ja menossa on kaksi ohjelmaa tilanteen parantamiseksi: Helmi ja Sotka. Tavoitteena on Mikkola-Roosin mukaan saada aikaan pysyviä muutoksia. Ympäristöministeriön alaisessa Helmi-ohjelmassa on tavoitteena kunnostaa 80 suojeluverkoston sisällä olevaa lintuvesikohdetta ja vuoteen 2027 mennessä runsaat 200 kohdetta. – Vedenpinnan nosto on kustannustehokkain keino, mutta se on hankala vettymishaittojen takia ja korvaukset voivat olla todella suuria, mutta sitä käytetään kaikkialla missä se on mahdollista. Ruoppausta on käytetty, mutta se on erittäin kallis ja pienialainen ja tulee siksi meidän paletissa viimeisenä keinona. Rehevöitymisen saamiseksi kuriin ranta-alueilla käytetään laidunnusta ja jos se ei ole mahdollista, niittoa ja äestystä. Keskeisiä keinoja ovat myös särkikalojen poisto ja pienpetojen pyynti. – Pienpetojen pyynti on erityisen tärkeää kaikilla hyvillä lintuvesillä ja se edellyttää laajaa yhteistyötä ympäristö- ja riistaväen kesken.   Asiantuntija Heidi Krüger maa- ja metsätalousministeriöstä toteaa, että minkkejä on pyydetty vesistöjen ääreltä tasaisesti noin 50 000 vuodessa, mutta supikoirasaaliin määrä on noussut jopa 200 000:een vuodessa. – Suuri saalismäärä ei kerro meille, paljonko vieraspetoja luonnossa on, mutta se kertoo sen, että kaikista pyyntiponnistuksista huolimatta supikoirakanta on pystynyt kasvamaan, Krüger toteaa. Kotoperäisten lajien, kuten ketun pyyntimäärä on ollut 50 000, näädän 15–20 000 ja mäyrän 10–16 000. – Määrät ovat paljon vaatimattomampia, ja näitä kotoperäisiä lajeja linnut ovat siellä kosteikoilla tottuneet kohtaamaan. Krüger toteaa, että uusimmat tutkimustulokset ovat tuoneet varmuutta siihen, että vieraspedoista todella on haittaa linnuille. – Huomioitavaa on sekin, että petojen ei tarvitse välttämättä edes tappaa lintuja. Riittää että pedot liikkuvat siellä kosteikkojen ja lintujen pesimäalueiden lähellä, niin linnut eivät enää välttämättä uskalla alkaa pesiä. Pesimärauhan saaminen linnuille onkin tulevissa hankkeissa yksi tavoite. Maa- ja metsätalousministeriöllä on kahden vuoden aikana käytössä kolme miljoonaa euroa Sotka-ohjelmaan. Siihen sisältyy ajallisten ja alueellisten rauhoitettujen levähdysalueiden verkoston kehittämistä sekä poikastuotantoalueiden tekemistä esimerkiksi patoamalla uusia kosteikkoja. Tulossa on myös erityispanostus minkkien ja supikoirien tehopyyntikonseptin laajentamiselle saaristossa ja mantereen tärkeillä kosteikoilla.