Masku ja Nousiainen ovat muinaisjäännösaluetta – Molemmissa kunnissa arkeologiset tutkimukset ovat jääneet vähäisiksi

Masku ja Nousiainen ovat kuin pelkkää rautakautista muinaisjäännösaluetta. Näin kuvaili Turun yliopiston maskulainen arkeologi Janne Harjula Nousiaisten kotiseutuyhdistyksen, Varsinais-Suomen maakuntamuseon ja Varsinais-Suomen museot -yhdistyksen järjestämässä kulttuuriympäristöseminaarissa Nousiaisissa. Silti Harjula kummasteli, kuinka vähän kuntakaksikon alueella on tehty tutkimustyötä. – Koetutkimuksia on valtava määrä sekä Maskussa että Nousiaisissa, mutta tutkimuskaivauksia on tehty hyvin vähän eikä pelastuskaivauksiakaan ole kovin paljon, Harjula totesi. Harjula ynnäili, että Maskussa on vain kymmenkunta kiinteää rautakautista muinaisjäännöskohdetta. Nousiaisissa luku on sentään nelinkertainen. – Alueelta on kirjoitettu myös tieteellisiä julkaisuja vähän ja nekin pitäisi kirjoittaa uusiksi. Nyt kenttätutkimusten pirstaleisuus on hieman pelottavaa. Paljon olisi vielä tutkittavaa. Kalmistoja on Maskussa ja Nousiaisissa syynätty melko ahkerasti. – Kiva olisi, jos myös asuinpaikkoja päästäisiin tutkimaan. Ne kertoisivat enemmän entisaikojen elämästä kuin hautapaikat. Harjulalla oli molemmissa kunnissa toivekohteita. – Maskun Karinkylän birgittalaisluostarin paikasta olisi hyvä tietää enemmän kuin se, että luostari on siellä sijainnut. Nousiaisissa kiinnostavat Hiidenmäki ja linnavuoret. Nyt ei ole tietoa, onko linnavuorilla asuttu vai ovatko ne olleet pakopaikkoja. Harjula myönsi, että jatkotutkimukset kiikastavat pitkälti rahoituksesta. – Fakta on se, ettei kotiseutuyhdistyksen vuosibudjetilla kaivauksia tehdä. Tosin hankerahaa voisi olla saatavilla. Harjula kommentoi myös yleistynyttä metallinpaljastinharrastusta. – Myös Maskussa ja Nousiaisissa on ollut metallinpaljastuslöytöjen vyöry. Yksi hyvä puoli on se, että harrastus on vähentänyt laittomia kaivauksia. Viimeksi kuluneen kymmenen vuoden aikana harrastajat ovat tehneet paljon uusia metallilöytöjä. Löytöpaikat sijaitsevat pääasiassa jokivarsien vierustojen pelloilla. Maskun ja Nousiaisten arkeologisten tutkimusten historiassa on ollut runsaasti samankaltaisia piirteitä. Molemmissa tehtiin koko kunnan inventointi 1950-luvulla, mutta seuraavat kaksi vuosikymmentä olivat hiljaisempaa aikaa. – Esimerkiksi 70-luvulta ei löydy yhtään raporttia Nousiaisten tutkimuksista. Maskussa 80-luku oli varsinaista kulta-aikaa, kun tutkimuksia tehtiin ympäri kuntaa ja uusia kohteita löydettiin. Samoihin aikoihin toiminta pääsi vauhtiin myös Nousiaisissa, Harjula totesi. Tällä vuosituhannella Maskussa merkittävin työ lienee Esa Laukkasen tekemä koko kuntaa koskeva inventointi. Myös Nousiaisissa tutkimukset ovat jonkin verran edenneet. Harjula poimi historian havinasta muutamia esimerkkitapauksia Maskun ja Nousiaisten arkeologisista kaivauksista. Yksi kuuluisimmista tapahtumista on se, kun Maskun kirkon viereiseltä mäeltä löydettiin soranoton yhteydessä vuonna 1925 kalmisto. Paikka tunnetaan myös Raatomäkenä. – Kohde oli jo tuhoutumassa, kun soraa otettiin. Onneksi iso osa kalmistosta saatiin kuitenkin tutkittua. Kankaisten Kalmuhaassa tehtiin koekaivauksia jo vuonna 1898. – Nykytilanne on kurja, kun paikalla ollut Kankaisten entinen kansakoulu tuhoutui tulipalossa vuonna 2004, paikka on pusikoitunut eikä sinne johda minkäänlaista tietä. Rappio vallitsee 300 metrin päässä Kankaisten kartanosta. Nousiaisista Harjula nosti esille muun muassa Santamalan vanhan kirkon ja Palon kylän Isotalon kaivaukset. – Siitä voidaan olla monta mieltä, oliko Nousiaisten Moisiossa Santamalan kirkko vai ei. Kohde on hävinnyt, joten asiaa on mahdotonta selvittää. Palon kylässä oli ehkä yksi iso kalmisto tai monta pienempää. Harjulalla oli yksi yleinen harmituksen aihe. – Nyt suojellaan puita enemmän kuin muinaisjäännöksiä. Tämän vuoksi kohteet metsittyvät ja pusikoituvat.