Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Terveiset täältä rintamalta

Talvisotajoulu oli kulunut Summassa (JR 13 6. komppania) rauhallisesti vihollisen päivittäisiä tykistökeskityksiä ja lentotoimintaa lukuun ottamatta. ”Niin, joulu on nyt ohi ja vielä se ryssä tuolla paukuttelee”, kirjoittaa Erkki-isä. Pakkanenkin paukkuu: ”Olen täällä saanut kaikkiaan pari kolme paria sukkia, mutta niissä on aina läpiä, että sitä lankaa tarvitsisin. Ei me täällä palelluta, sillä minullakin on kolme villapaitaa, kaksi paria vanttuita ja kintaita, sekä alusvaatteita on nyt jo viidet.” Huopatossujakin kaivattiin. Myöhemmistä, jopa 46 asteen pakkasista huolimatta kamiinan lämmittämässä teltassa tarkeni. Telttakaveri Antti Survonen kuvasi nukkumapaikkaansa: ”Havut ovat tuossa kamiinan vieressä kuivumassa, ja illalla panen ne makuupaikalleni. Havujen päälle pannaan viltti ja toinen viltti päälle. Meillä on joka miehellä valtiolta saatu paksu viltti”. Kussakin teltassa majaili 20 miestä. Erkki-isä kuvaili: ”Lämmintä on teltassa ja vaatteet pois on nukuttu, vaikka ulkona kehuivat tänä aamunakin olleen 41 astetta pakkasta. Nämä on kaivettu teltan korkeuden maahan sisään ja ladottu puita päälle ristiin rastiin ja hakoja väliin sekä sitten santaa päälle. Niin tämä on kuin tupa vaan, kaikkia tupia ei saa näin lämpimäksi ollenkaan. Täällä on myös suojassa ryssän ampumalta konekivääritulelta”. Ikkunoita ei ollut, joten keinovaloa tarvittiin aina. Usein taidettiin kynttilän valossa kirjeitä kirjoitella. Uudenvuodenpäivän tykistökeskityksessä haavoittunut Milani Heinonen kuoli muutama päivä myöhemmin kenttäsairaalassa. Hän oli komppanian ensimmäinen kaatunut. Isä mainitsee asiasta vasta pari viikkoa myöhemmin kirjoitetussa kirjeessä. Etulinjavastuusta siirryttiin 5.1. ns. Metsänvartijan torpan alueelle yli kuukaudeksi. ”Kirjoitin kerran että laita känttyä tulemaan, mutta nyt kun olemme täällä rintaman takana, saa täältä känttyä ostaa ja muutakin. Ei täällä metsässä mitään kauppoja ole, ne tuovat autoilla tänne myytäväksi. Tämä on Heinjoen ja Kuolemajärven pitäjien rajalla noin 20 km Viipurista.” Miehiä lähtee lomalle: ”Yksi mies teltasta pääsee lomalle, ja Nestori pääsi tästä meidän kämpästä. Kyllä se hänelle parhaiten sopiikin, kun kotona on viisi lasta, kun se sopisi tällaisellekin, jolla on vain yksi. Tämä vajaa viikko, jonka olemme olleet pois rintamalta, on vietetty rauhan merkeissä. Olemme hiihdelleet ja saunottaneet itseämme.” Helli-äidin alkuajan kirjeet katosivat, paitsi 3.1. kirjoitettu: ”On kuin iäisyys siitä, kun olen saanut Sinusta tietoja. Eilen illalla valvoin ja kehräsin myöhään ja luulin Sinun tulevan ja aamulla valvoin jo aikaisin ja ajattelin että ehkä tänään, mutta ei kuitenkaan. Ei kai se olisikaan sota-aikaa, jos kaikki toiveet täyttyisi.”. Äiti toteaa myös hieman katkerana jonkun päässeen jo neljättä kertaa lomalle. Isä kirjoittaa: ”Kyllä se olisi kiva päästä sinne Teitä katsomaan minkälainen se ’prohjunperi’ on, kun se astelee pitkin lattiaa. Ei kai Matti oikein tykkäisi minusta nyt jos näkisi, sillä ei hän minua enää tunne, kun oli niin pieni silloin Isän lähtiessä.” Isä ei kuitenkaan ollut lomalla koko talvisodan aikana. Tammikuussa Neuvostoliitto lähes kolminkertaisti Kannaksen joukkonsa, ja pahimmat paikat olivat vielä edessä. Liisa Jalava