Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Ulla-Maija Paalu 1947-2019

Toimittaja Ulla-Maija Paalu, Tervasen Ulla, kuoli itsenäisyyspäivänä sairauskohtaukseen kotonaan 72-vuotiaana. Hän oli syntynyt Uudessakaupungissa heinäkuun 4. päivä vuonna 1947. Lapsuuden ja nuoruuden maisemat sekä muistot liittyivät läheisesti historialliseen puutalokaupunkiin. Koti oli Sepänkadulla ja suvun kauppa, J.E. Tervasen sekatavarakauppa, viimeksi Rantakadulla. Toinen kiintopiste elämässä oli Seikonmaan saari, missä kolme sisarusta, Maikki, Eetu ja Hanne, seikkailivat keväästä syksyyn Viisikko-kirjojen hengessä. Ulla-Maija kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1967 Uudenkaupungin yhteislyseosta. Humanististen tieteiden kandidaatiksi hän opiskeli Turussa, Åbo Akademissa. Kiinnostus kirjallisuuteen ja rakkaus kirjoihin johtivat luontevasti kustannustoimittajan töihin suuriin helsinkiläisiin kustantamoihin, Weilin & Göösille ja myöhemmin WSOY:lle. Takaisin rakkaaseen kotikaupunkiinsa Ulla-Maija Paalu palasi 1990-luvun lopulla. Naisyrittäjäkurssin jälkeen kaupungista löytyi monenlaisia töitä freelancertoimittajalle, mm. seurakunnan lehdessä Votiivissa ja kaupungin henkilöstölehdessä Kahelissa. Lisäksi hän avusti alueen paikallislehtiä. Uudenkaupungin Sanomiin hän kirjoitti kymmenkunta vuotta ja jäi lehdestä eläkkeelle vuonna 2009. Kirjoittaminen jatkui senkin jälkeen kirjojen muodossa. Sata toiminnan vuotta on Lokalahden Marttojen historiikki vuosilta 1914-2014 ja Hyv yötä jää nyt rakkahin kertoo Mailis ja Eino Saaren kirjeenvaihdon ohella paljon muutakin pikkukaupungin elämästä sotavuosilta 1941-1946. Lisäksi Ulla-Maija Paalu avusti kustannustoimittajan ammattitaidolla useita harrastajakirjoittajia. Vuonna 2004 hän sai Vuoden Museoystävä –kunniamaininnan tunnustuksena monipuolisista ja elävistä artikkeleistaan Uudenkaupungin historiasta. Erityisesti monet muistavat hänen mielenkiintoisen juttusarjansa Alisenkadun varren puutaloista ja niiden asukkaista. Viime vuosien suurin ilonaihe olivat lastenlapset, Kalle, Mai ja Martti. Tyttäret Anna ja Minttu kertovat, että äiti rakasti myös merta, myrskyjä, saaria. Ja kukkia. Ulla-Maijan luonnetta ja huumorintajua kuvaa tilanne viime marraskuulta. Poliisiauto pysäytti hänet Pohjoistullikadun kulmassa, pimeässä, sateisessa illassa. Kuka hän on ja minne menossa? Kadoksissa olevan muistisairaan vanhuksen tuntomerkit sopivat häneen. Paitsi palttoo, Teillä harmaa, kadonneella lila. ”Vastasin kiltisti kysymyksiin, jatkoin sitten rauhassa taaperrusta ja olin kiitollinen. Jos olisin ollut hukassa, minut olisi jo löydetty,” viestitteli hän meille ystävilleen. Ollos iäti muistettu, ystävämme Umppu. Leena Huittinen Tarja Aikola