Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Maaseudulla lasten kunto heikkenee

Kun Kaarinassa kahdeksasluokkalaisista pojista 58 prosenttia saa kestävyyskuntoa mittaavassa juoksussa hyvän tuloksen, Mynämäessä hyvään tulokseen samanikäisistä pojista yltää vain 14 prosenttia. Sama pätee muihin liikunnan osa-alueisiin, kuten punnerruksiin. Tuoreet Move-mittaukset paljastavat, että lasten ja nuorten kunnossa on suuria kuntien välisiä eroja. – Suomen voi jakaa kolmeen osaan: Uusimaa, maakuntien keskuskaupungit ja maaseutumainen Suomi. Karkeasti tulokset menevät niin, että Helsingissä lapset ja nuoret ovat keskimääräistä paremmassa, maakuntien keskuskaupungeissa keskimääräisessä kunnossa, mutta maaseutupaikkakunnilla lasten ja nuorten kunto on keskimäärin heikompi, UKK-instituutin johtaja, lääketieteen tohtori Tommi Vasankari toteaa.   Fyysisen toimintakyvyn Move-mittauksia on tehty tänä syksynä viides- ja kahdeksasluokkalaisille osana peruskoulujen liikunnanopetusta. Mittaustuloksia on saatu kaikkiaan 100 000 oppilaalta. Mittaukset paljastavat, että istuva elämäntapa alkaa näkyä jo lasten kehon liikkuvuudessa. Viidesluokkalaisista pojista kolmasosalla on vaikeuksia tehdä ylävartalon luonnollista liikkuvuutta vaativa käsien liike. Neljännes kahdeksasluokkalaisista pojista ei onnistu alaselän ojennuksessa täysistunnassa. Erityisesti istuva elämäntapa näkyy maaseutukunnissa. Kun yleensä on ajateltu, että maaseudulla lapset ja nuoret liikkuvat ja ulkoilevat kaupunkilaislapsia enemmän, enää mielikuva ei pidä paikkansa. – Tähän on monta vaikuttavaa tekijää. Kun puhutaan kestävyyskunnon muutoksesta, pieni yksittäinen juttu ei väestötasolla vaikuta, vaan meidän täytyy tunnistaa isoja drivereita, Vasankari sanoo. Tällaisiksi isoiksi muutostekijöiksi Vasankari nostaa esimerkiksi koulumatkat ja harrastukset. – Jos koulumatkat on tehty kävellen tai pyörällä ja ne korvataan autokyydeillä, muutoksella on iso merkitys. Se merkitsee, että parisataa kertaa vuodessa toistuva juttu katoaa. Vasankari sanookin, että tässä mielessä lähikoulujen lakkauttamispäätökset ovat ikäviä. – Jos sitten vielä koulumatkasta tulee lähikoulun lopettamisen myötä hyvin pitkä, lapsi saattaa istua useita tunteja viikoittain autossa. Aika on pois vapaa-ajan liikunnasta.   Koulumatkat eivät ole kuitenkaan vain kuntapäättäjien vastuulla, vaan myös vanhempien on syytä katsoa peiliin. – Vanhemmat ajattelevat olevansa kunnon vanhempia, kun eivät laita lasta kävelemään vesisateeseen kahta kilometriä, vaan kuljettavat lapsen autolla kouluun. Matkan helppous ei kuitenkaan ole lapsen terveyden kannalta hyvä ratkaisu. Lasten ja nuorten liikkumiseen heijastuu myös väestörakenteen muutos. – Kun lapsia syntyy yhä vähemmän, pienissä kunnissa on yhä vaikeampaa saada aikaan jalkapallo- tai salibandyjoukkuetta. Joukkuelajien kirjo vääjäämättä muuttuu, Vasankari sanoo. Lisäksi mitä pidempi matka harrastuspaikalle on, sitä todennäköisemmin se tehdään autolla. Vasankari toivoo, että yhteiskunnassa mietittäisiin asioita enemmän kansanterveyden näkökulmasta. – Kestävyyskunto on terveyden, työkyvyn ja kansantalouden kannalta iso asia. Nykyisin ajatellaan, että on fiksua pestä kaksi kertaa päivässä hampaat, samalla tavalla meidän pitäisi suhtautua kestävyyskunnon ylläpitämiseen. – Näkisin mielelläni, että kuntatalouden ahtaina hetkinä pohdittaisiin myös muita kuin välittömiä kustannuksia. Päätökset eivät ole nollasummapeliä.   – Kun koulu siirtyy kauemmas, se vääjäämättä lisää riskiä, että lasten ja nuorten kunto heikkenee ja paino nousee. Siitä ei synny heti yhteiskunnalle lisäkustannuksia, mutta joskus syntyy.   Koko Suomi: 124 euroa Kaarina: 103 euroa Mynämäki: 88 euroa Nousiainen: 56 euroa Uusikaupunki: 148 euroa Lähde: minedu.fi/liikuntaindikaattorit