Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Pankin ja meijerin pelastaja – Kauno Pietilän, 90, kirjoituksista kertyi elämäkertateos

Kauno Pietilän nimi on tullut tutuksi vakkasuomalaisille lukuisista yleisönosastokirjoituksista. Kun Pietilä alkoi lähestyä 90 vuoden ikää, hänen tyttärensä miettivät, että isän kirjoitukset pitäisi koota kirjaksi. Joulun alla julkaistiin tuore teos Kauno Pietilä –  Kalantilainen sotaorpo, talonpoika, lentäjä ja ”protestilaulaja”. – Kirjassa on noin kolmekymmentä isän kirjoitusta. Kun saimme kirjan kirjoittajaksi Matti Jussilan, alkoi tapahtua, Anneli Pietilä kuvailee. Teos on 200-sivuinen elämäkerta miehestä, jonka elämä on ollut hyvin vaiherikas. Kirjan runkona on yleisönosastokirjoituksia, joita on julkaistu Vakka-Suomen Sanomissa sekä muissa paikallislehdissä sekä maakuntalehdessä. – Kirjoitukset ovat omia mielipiteitäni. En ole koskaan väittänyt olevani oikeassa, Kauno Pietilä naurahtaa. Hän sanoo, etteivät mielipiteet ole juurikaan muuttuneet ajansaatossa. Hän esimerkiksi suhtautuu yhä Euroopan unioniin kriittisesti. – Isä, tai Iso, kuten me häntä kutsumme, on nähnyt monta asiaa jo ennalta, Anneli Pietilä kehuu isäänsä.   Teoksessa on Pietilän omien kirjoitusten lisäksi ajankuvia Suomesta sekä hänestä itsestään. Matti Jussila kertoo kauniisti Pietilän elämästä, joka ei ole ollut aina helppoa. Kauno Pietilä oli vasta 12-vuotias, kun hänen isänsä kuoli jatkosodassa. – Tieto isän kuolemasta oli niin traaginen, että se tulee yhä uniin, mies kertoo. 12-vuotiaan pojan oli otettava vastuu maatilasta. Se oli rankka kokemus nuorelle miehelle sodan jälkeisenä aikana, kun kaikesta oli pulaa. – Maatalous on kehittynyt aikanani tavattomasti. Vielä 1930-luvulla vilja leikattiin viikatteella, nyt pelloilla kulkevat tietokoneohjatut puimurit, Pietilä vertaa. Hän muistaa yhä, kuinka vaikeaa takavuosina oli saada hankittua traktori. Sotakorvausaikana traktorin hankinta oli mahdotonta, senkin jälkeen niitä tuotiin Suomeen vähän. – Kaksi vuotta odotin, että saisin traktorin.   Maatalousyrittäjän tie vei moniin luottamustoimiin, vain politiikkaan Pietilä ei ole koskaan lähtenyt. Hän on ilmaissut kantansa mieluummin mielipidekirjoituksissaan. – Kerran olin keskustan ehdokkaana, mutta minun tulee liian suorasti sanottua, hän sanoo, miksi politiikka ei ole ollut hänen lajinsa. Sen sijaan miehen sinnikkyyttä ja rohkeutta on tarvittu kiperissä tilanteissa. Kauno Pietilä tunnetaan muun muassa Kalannin Säästöpankin sekä meijerin pelastajana. Mies puolusti pankkia sinnikkäästi, kun muiden tarmo tahtoi tukahtua. Pankin fuusio saatiin vältettyä. – Kalannin Säästöpankkia ei olisi enää ilman Kaunoa, Jussila kehuu. Meijeri taas säilyi sen ansiosta, että Pietilä ehdotti sen keskittymistä maitoon. Meijeriin hankittiin maidon pakkauslaitteet. Myöhemmin maidon määrä väheni niin, ettei sitä riittänyt juustojen tekemiseen. Se oli Laitilan meijerin loppu, mutta Kalannin meijeri jäi silloin vielä toimintaan. – Lapsuus oli sen verran kova, että mitään auktoriteettteja en ole pelännyt, Kauno Pietilä pohtii omaa sinnikkyyttään.   Läpi elämän miestä on kiehtonut yksi harrastus yli muiden. Jo koulussa hän kiinnostui lentokoneista. Koulussa hänelle naureskeltiin, että Kauno pitää päässään lakkia kuin lentäjä. Mies hankki lentolupakirjan heinäkuussa 1970. Pietilä on tehnyt muun muassa lukuisia metsäpalovalvontalentoja. Mikä lentämisessä sitten kiehtoo? – Taivaalla on leveä tie. Kapeammatkin tiet kuitenkin kelpaavat. Hiihto on aina miellyttänyt Pietilää. Vuodenvaihteessakin pitäisi päästä ladulle. Hiihtoputkessa vain on niin kapeat ladut, etteivät ne Pietilän vanhoille, tervatuille suksille tahdo riittää. Onneksi mies on tottunut tekemään latua. Kauno Pietilä syntyi 20.6.1929 Kalannin Vahteruksen kylässä. Työskennellyt maanviljelijänä 12-vuotiaasta. Toiminut Kalannin Säästöpankin hallituksen puheenjohtajana sekä Vakka-Suomen Osuusmeijerin hallituksessa.