Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Kiikarit aina käden ulottuvilla – Antti Raision luontosuhde syntyi jo lapsena naapurin jätkien kanssa

Taivassalon keskustasta nelisen kilometrin päässä asuva Antti Raisio nappaa kiikarit mukaansa aina, kun astuu ulos ovesta. Hieman ympäristöään korkeammalla sijaitsevan kallioisen pihan yli lentää milloin merikotka ja milloin joutsenparvi. – Mietoistenlahden levähdyspaikka on lähellä, ja lintujen muuttoreitti kulkee tästä ohi, osa ylikin. Välillä pystytän kaukoputken kotikalliolle, hän kertoo. Luontoharrastaja etsi puolisonsa Kaijan kanssa sopivaa kesämökkipaikkaa laajalta alueelta Uudenkaupungin ja Kemiön väliltä. – Ensisijaisesti katsoimme merenrantapaikkoja, mutta kriteerit taisivat olla liian kovat. Tämä paikka ja kallioinen pihapiiri kolahtivat heti. En katsonut taloa ollenkaan, hän kertoo. Vanhassa päärakennuksessa meni jalka lattiasta läpi, ja se päätettiin purkaa. Tilalle nousi uusi, talviasuttava omakotitalo, jonne pariskunta muutti kokonaan kaksi vuotta sitten helmikuussa. Kiikareita varten Raisio on naulannut piharakennusten joka nurkalle koukkuja, joista ne on helppo napata käyttöön kesken ulkotöiden. Luontoharrastus on lapsuuden perua Turun Luolavuoresta, jossa Raisio asui opettajavanhempiensa kanssa. Naapuruston jätkien kanssa tehtiin metsäretkiä ja rakennettiin majoja eksymistä pelkäämättä. Koulun luontoretket Porkkalanniemeen Kirkkonummelle tai Tammisaaren saaristoon olivat pojalle huippuhetkiä. Raisiosta pitikin tulla biologi, mutta toisin kävi. Ylioppilaaksi kirjoittanut nuorukainen aikoi viettää ennen opintoihin hakeutumista välivuoden armeijassa, mutta alaikäisyyden vuoksi häntä ei sinne huolittukaan. – Piti äkkiä keksiä vaihtoehtoinen suunnitelma, joten vein paperini silloiseen lääninhallitukseen ja ilmoitin, että olen käytettävissä opettajan sijaisuuksiin minne vain, hän kertoo. Syyskuisena sunnuntai-iltana tuli soitto, että pikkukylä Hirvijärven alakansakoululla Siikaisissa tarvittaisiin miesopettajaa heti seuraavana aamuna. – Se tuli vähän äkkiä, mutta tiistaiaamuksi isä heitti minut paikalle. Kunta tarjosi asunnon puolen kilometrin päästä, ja sain opetettavakseni 21 oppilaan yhdysluokan. Luokalla olivat koulun kaikki 3.–6.-luokkien oppilaat tiitiäisistä korstoihin. Edellinen opettaja oli lyönyt hanskat tiskiin. Talven jälkeen Raisio tuumasi, ettei työ ollut ihan hullumpaa. Armeijan, opettajankoulutuksen ja perheen perustamisen jälkeen haave biologin urasta jäi. Ennen eläkkeelle jäämistään hän ehti tehdä pitkän uran erityisluokanopettajana Samppalinnan koulussa Turussa. Kahden vuoden aikana Raisio on kotiutunut Taivassaloon ja löytänyt paikkansa myös Uudenkaupungin ympäristöyhdistyksestä. Hallituksen jäsenenä hän toivoo voivansa tuoda toimintaa lähemmäksi Taivassaloa, Kustavia ja Vehmaata. – Liian paljon mielletään, että yhdistys toimii vain Uudessakaupungissa, hän sanoo. Taivassalossa on meneillään valtuustoaloitteesta alkunsa saanut kartoitus luontopolkuverkoston perustamisesta, ja Raisio on työryhmässä mukana. – Väli keskustasta Hakkenpäähän on minulle jo aika tuttu. Täällä menee paikka paikoin vanhaa polkuverkostoa, jota pitäisi vain hiukan kunnostaa. Paikallisetkaan eivät tiedä kaikkea mitä Taivassalossa on nähtävää, ja tieto pitäisi saada koottua kartalle, hän sanoo. Ammatti: erityisluokanopettaja, eläkkeellä vuodesta 2011 Ikä: 63 Asuu: Taivassalon Vuorenpäässä Perhe: Puoliso Kaija, 3 aikuista lasta ja 3 lastenlasta Harrastukset: luonto, liikunta ja pihapiirin kunnostus- ja puutarhatyöt