Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Vehmaa lumosi helsinkiläiskirjailijan – Huoli ympäristöstä kutoutui Katja Seudun runoihin

Kun helsinkiläiset Katja ja Lauri Seutu ensimmäisiä kertoja kävelivät bussipysäkiltä parin kilometrin matkan uuteen vapaa-ajan kotiinsa Vehmaan Kiikoisissa, hevosetkin kääntyivät katsomaan. Autottomat kulkijat olivat seudulla kummajaisia. – Vedämme perässä mummokärryä, jossa tavarat kulkevat. Pimeällä saa tosissaan huolehtia siitä, että päällä on heijastinliivit ja tulee nähdyksi, koska kukaan ei oleta, että täällä kävelisi joku, Katja Seutu kertoo. Perheessä ei ole autoa, koska sitä ei ole Helsingissä koskaan tarvinnut. Vaatimukset toiselle kodille olivat, että linja-autolla pääsee tarpeeksi lähelle, eikä juomavettä tarvitse kuljettaa mukana. Kesällä vaihtoi ryhdikäs punainen tupa omistajaa nopealla aikataululla. – Tämä on ollut yksi elämäni intuitiivisia juttuja. Harkitsimme suvulla olleen kesämökin ostamista Mikkelistä, mutta se osoittautui liian huonokuntoiseksi. Idea jäi kuitenkin päälle, ja aloimme katsella myynti-ilmoituksia, mutta nyt ensisijaisesti Varsinais-Suomesta. Kun näin tämän talon kuvat, menin pois tolaltani. Tuli olo, että tuonne on ihan pakko päästä, hän sanoo. Vasta talokauppojen jälkeen kävi ilmi, että Seudun Kodisjoelta kotoisin olevan isän sukujuuria on Vehmaalla. – Tämä on meille juuri oikea paikka. Aikaisemmin pystyin nauttimaan Helsingin luonnosta, ja hakeuduin aina kirjoittamaan meren äärelle. Nyt on alkanut tuntua, että luonto siellä on liian hiottua ja kaupunkimaista, ja koen hyväksi irtautua uusiin kuvioihin. Joskus rautakaudella nämä kalliot ja peltosaarekkeet ovat olleet saaria, enkä koe olevani merestä yhtään kauempana kuin ennen, hän sanoo. Seutu työskenteli pitkään tutkijana Helsingin yliopistolla, tutkimusaiheinaan Antti Hyry , Maila Pylkkönen ja Mirkka Rekola . Hän on suorittanut äidinkielen ja kirjallisuuden aineopettajan pätevyyden, ja opettaa yhtenä työnään yliopistolla runousanalyysiä. Uudet tuulet alkoivat puhaltaa viimeisimmän tutkimuksen valmistuttua. – Tutkijan työ alkoi tuntua ahtaalta, ja oli luonnollista siirtyä uuteen. Ennen käytin paljon aikaa lukemalla muiden tekstejä, mutta nyt pääsen itse vapaasti tekemään. Kirjailijan ja tutkijan työt ovat lähellä toisiaan. Molemmat vaativat esityötä, täsmällisyyttä ja itsekuria, hän vertaa. Seudun esikoisrunoteos Minä olen hänen asuinsijansa ilmestyi vuonna 2015 ja Kuusilla mittaan aikaa kaksi vuotta sitten. Tuore Jäätyväinen kutoutui ilmastonmuutoksen aiheuttaman huolen ympärille. – Sävyiltään se on teoksistani synkin. Pohdin paljon sitä, onko minulla lupa tarkkailla luontoa esteettisesti objektina, ja enkö huomaa, miten huonosti luonnolla ja ihmisellä menee. En kirjailijana voi olla reagoimatta siihen, hän sanoo. Seutu kuvailee runojaan yksinkertaisiksi ja konkreettisiksi, kirjallisuuden kentällä jopa vanhanaikaisiksi. Jäätyväisessä hän käyttää isoäitinsä lausahduksia Rauman murteella, jonka kokee eräänlaisena turvakielenä ilmastohädän keskellä. Runoja ei Seudun mukaan tarvitse yrittää ymmärtää. – Ne voi kohdata samalla tiedostamattomalla tavalla kuin sävellyksen tai taulun. Ei siinä tarvita älyllistä kohtaamista, hän sanoo. Vehmaalla Katja Seutua kiehtoo yksinkertainen elämä arkisine askareineen, ennenkokematon maiseman pimeys ja ympäröivä hiljaisuus. – Haluamme oppia pois avuttomasta kaupunkilaisuudesta ja hoitaa taloa yhtä hyvin kuin sitä on tähänkin asti hoidettu. Lauri työskentelee Helsingissä kirjastonhoitajana, ja hänen työnsä vuoksi olemme täällä lähinnä viikonloppuisin. Emme kuitenkaan pidä mitenkään mahdottomana, että muuttaisimme tänne joskus kokonaan. Ammatti: kirjailija Ikä: 46 Asuu: Helsingin Munkkivuoressa, vapaa-ajan asunto Vehmaan Kiikoisissa Perhe: puoliso ja 20- ja 18-vuotiaat lapset Harrastukset: kävely, pyöräily ja jooga