Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Kiitos sinulle, Väinö-pappa

Itsenäinen Suomi-neito vietti perjantaina synttäreitään. Jos joku ulkopuolinen olisi juhlintaa tarkkaillut, niin ehkä hautajaiset olisivat tulleet mieleen. Suomalainen itsenäisyyspäiväjuhla ei ole riehakasta ilakointia, vaikka se voisi olla vapun, juhannuksen ja uudenvuoden juhlinnan ylittävä riemupäivä. Vaikka muut mitä miettisivät, me suomalaiset juhlistamme itsenäisen isän- ja tasa-arvon nimissä myös äidinmaamme merkkipäivää jylhän jäykästi. Tämä pitää meille suoda. Juhlallinen patsastelu ja vaikkapa ikkunakynttilät kätkevät hienostuneesti sen, mistä oikeasti on kyse. Emme kaipaa karnevaalitunnelmaa, vaan osaamme asettaa juhlinnan sopivaan kategoriaan. Voimme remuta vappuna, juhannuksena ja uutenavuotena, mutta itsenäisyyspäivänä olemme ihmisiksi. Normikysymys kuuluu: mitä itsenäisyys sinulle merkitsee? Meillä jo yli viisikymppisillä ja etenkin nuoremmilla sukupolvilla vastaus voisi olla se, että itsenäisyys on jo itsestäänselvyys. Sääliksi käy henkilöitä, joita pyydetään pitämään puhetta itsenäisyyspäiväjuhlissa. Kaikki on jo kerrottu. Tosin nyt esimerkiksi Maskun kunnanjohtaja Arto Oikarinen löysi puheeseensa uutta kulmaa. Puheen ei tarvitse olla sotahistorian toistoa. Silti täytyy nostaa esille itsenäisyyspäivän jälkitunnelmissa oma isoisä ja hänen ikätoverinsa. Viisi vuotta oli rivisotamies rintamalla. Perheeseen syntyi tuolloin kolmas poika, mutta sota-ajan julmuutta lisäsi se, että esikoinen hukkui Kauhajoella. On liki mahdotonta kuvitella, miten kukaan on voinut selvitä tuollaisesta sotahelvetistä ja kotitragediasta järjissään. Ehkä omakohtaisten muistojen kautta voi peilata menneisyyttä ja miettiä itsenäisyyden kulmakiviä. Jokainen voi yrittää kuvitella tilannetta, jossa perheen isä olisi nyt viisi vuotta sotimassa ja kuolemaa väistelemässä. Monet sotajermut olivat ja ovat sellaisia miehiä, jotka eivät puheissaan jälkikäteen pullistelleet. Voi olla, että pojanpoika muistaa isoisän sota-aikakommenteista vain tämän vitsin: jos oli pulaa leivästä, niin miksei paistettu pannareita? Toki itsenäisyys on paljon muutakin kuin sotamuisteloa. Jos hattu olisi, se nousisi silti korkealle veteraanien kunniaksi. Kiitos sinulle, Väinö-pappa. Lepää rauhassa Raision hautausmaalla. Kynttilä syttyy taas jouluna.