Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Vahinkokirjailija Rönnbacka jutteli mukavia Nousiaisissa

Valtaisaa yleisöryntäystä ei syntynyt, kun kirjailija Christian Rönnbacka kertoi teoksistaan Nousiaisten kirjastossa. Dekkarikirjailijan ja poliisin sanailu oli sen verran hupaisaa, että kuulevia korvia olisi voinut olla enemmänkin paikalla. Rönnbacka ei nouse suomalaisen rikoskirjallisuuden nykymegatähtien Ilkka Remeksen ja Reijo Mäen suosiotasolle, mutta mies on luonut Antti Hautalehdosta kertovaa dekkarisarjaa vuodesta 2012 saakka jo seitsemän teoksen verran. – Minusta tuli vahingossa kirjailija. Olen paskanpuhuja, tykkään leikkiä sanoilla ja yritän saada ihmiset nauramaan, Rönnbacka totesi. Sitten Rönnbacka tapasi muun muassa Juoppohullun päiväkirja -teoksesta tunnetuksi tulleen Juha Vuorisen . – Ensin ryhdyin kirjoittamaan pieniä tekstejä ja sitten kolumneja. Sen jälkeen tein omakustanteen. Otin 700 kappaleen painoksen, josta muutama meni kaupaksi. Tämän jälkeen Vuorinen  vinkkasi dekkarikirjoittamiseen. – Ajattelin, että ei, mutta sitten noudatin neuvoa. Vitsistä alkanut kirjoittaminen johti siihen, että sain kustannussopimuksen kolmesta kirjasta. Dekkareissa varsin tuttu kaava on se, että sama päähenkilö seikkailee kirjasta toiseen. Christian Rönnbackan jussivares on Antti Hautalehto. – Hän on hyväkäytöksinen ja sivistynyt poliisi, joka voisi mennä vaikkapa oopperaan. Häneen sopivat pohjalaiset luonteenpiirteet: laiskuus, jääräpäisyys, äkkipikaisuus ja pitkävihaisuus, mutta hänellä on myös lempeää ymmärtämystä. Hän pitää sanansa jopa liian pitkään, Rönnbacka kuvaili. Kun Rönnbacka uransa alussa mietti kirjahahmolle nimeä, niin eteen tuli yllätys. – Se oli selvää, että etunimi on Antti. Ei se voinut olla Pekka, josta ruotsalaiset vitsailevat. Sukunimen piti olla pohjalaiseen tapaan kaksiosainen, joten se ei voinut olla Virtanen. Hautalehdossa on sopivaa synkkyyttä ja sellaista nimeä ei oikeasti löytynyt väestörekisteristä. Antti syntyi 39-vuotiaana ylikonstaapelina ja haluan hänet pitää hengissä. Rönnbacka kertoi elokuvamaisesta työskentelytavastaan. – Jarkko Sipilä voi miettiä jo etukäteen kaiken sen, mitä tapahtuu 16 luvussa. Kun itse tein Majakka-kirjaa, niin ensin menin saarelle ja otin majakkakuvan. Sitten ajattelin, miltä näyttäisi, jos majakan valo vielä palaisi ja pyyhkisi merta. Rönnbacka pyrkii siihen, että kirjan lukijalla olisi loppusivuilla mietinnässä vielä pari-kolme suuntaa. Tosin kirjoittajalla itsellään ei välttämättä ole naputtelun alkuvaiheissa tietoa siitä, miten tarina päättyy. – Kerran oli loppu selvillä, mutta siihenkin keksin hauskemman ratkaisun. Kun kirjoittaminen on harrastus, sen pitää olla mukavaa. Rönnbacka myönsi, että faktojen tarkistamiseen menee aikaa. – Samalla tulee yleissivistystä ja saan pääomaa, jolla pystyy leikittelemään. Yritän jättää lukijalle ahaa-elämyksen. Kukaan ei tykkää purkasta, jossa ei ole enää makua. Rönnbacka pohdiskeli kirjojen julkaisukynnystä. – Varmaankin olisi helpompi päästä Idols-finaaliin kuin saada esikoiskirjansa julkaistua.