Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Sirunlukulaitteen saa lainaksi Vehmaalla – Naisporukka hankki yhdessä laitteen kissojen tunnistusta varten

Vehmaan Kiikoisissa asuva Hilla Nummila on valmis yhteydenottoihin, jotka koskevat pihoissa pyöriviä vieraita kissoja ja niiden tunnistamista. Häneltä saa lainaksi sirunlukulaitteen, jolla voi helposti saada selville, onko kissalla niskassaan mikrosiru. Vaihtoehtoisesti kissan voi kuljettaa hänen luokseen sirun lukemista varten. Mikrosiru kertoo numerokoodin, jolla omistajan tiedot selviävät. – Siru laitetaan niskaan, mutta se voi kulkeutua nahan alla muuallekin. Kannattaa siis kokeilla lukulaitteella laajemmaltakin alueelta, Nummila neuvoo. Laitteen on hankkinut yhteistyössä seitsemän vehmaalaisen naisen porukka, joista osa ei tunne toisiaan kuin Facebookin kautta. – Fb-foorumilla tuli puheeksi, että jos paikkakunnalla olisi sirunlukija, vapaana liikkuvaa kissaa ei tarvitsisi heti ensimmäiseksi lähteä viemään eläinhoitolaan. Lupasin huolehtia yhdessä hankitun laitteen lainaamisesta, mutta kissoja en ota vastaan. Laitteen saa lainaksi kahdeksi päiväksi kerrallaan, Nummila sanoo. Kissojen varustaminen mikrosirulla on toivottavaa, jotta ne löytäisivät kotiin myös eksyneinä, vahingoittuneina tai mistä tahansa syystä löytöeläinhoitolaan joutuneina. – Ihmiset ovat tottuneet, että ulkona liikkuvat kissat reissaavat, eivätkä välttämättä älyä kysyä kissaansa löytöeläinhoitolasta ajoissa. Kahden viikon jälkeen se on voitu myydä, lahjoittaa tai lopettaa, ellei omistajaa ole tavoitettu, Nummila huomauttaa. Yksi lukulaitteen käyttökohde on kuolleen eläimen tunnistaminen. Liikenteessä kuolleet kissat tavallisesti vain jätetään tien poskeen. – Siitä ne häviävät petojen suuhun, eikä omistaja saa koskaan tietää, mikä kissan kohtalo on ollut. Voin itsekin käydä tarkastamassa Vehmaan alueella menehtyneen kissan, jos saan tarkan tiedon sen sijainnista, Nummila lupaa. Nummilan omat maine coon -rotuiset kissat ovat kokonaan sisäkissoja. Asuessaan aiemmin syrjäisemmällä paikalla silloinen kissa kulki myös ulkona. – Meillä oli silloin lampaita, ja tuntui luontevalta, että kissakin liikkui ulkona. Se joutui pellolla reviirikiistaan toisen kissan kanssa ja jäi peltotyökoneen alle, kun ei tappelun aikana huomannut varoa. Loukkaantunut kissa jouduttiin lopettamaan, hän kertoo. Sen koommin Nummila ei ole kissojaan päästänyt ulos, mutta kertoo ymmärtävänsä, mikäli joku niin haluaa maaseudulla tehdä. – Vaikka itse olisin asiasta mitä mieltä tahansa, niin kauan kuin kissojen vapaana ulkoilu ei ole suoraan laissa kielletty, en voi toisia asiassa valistaa. Jokaisen täytyy miettiä, onko ulkoilu omalle kissalle hyväksi vai ei, hän sanoo. Vielä Laitilassa asuessaan Nummila perusti Vakka-Suomen eläinsuojeluyhdistyksen vuonna 2011. Nyt hän on jo jäänyt sen toiminnasta pois, mutta aiemmassa roolissaan puheenjohtajana hän tottui vastaamaan vapaana liikkuvia kissoja koskeviin toistuviin kysymyksiin. – Ihmiset kyselivät, mitä tehdä, kun oli tullut ongelmia jonkun toisen omistaman, vapaana kulkevan kissan kanssa. Usein omistaja ei tiedä, mitä kissa tekee omimman reviirinsä ulkopuolella. Se voi käydä merkkaamassa paikkoja pissaamalla toistuvasti naapuritalon seinään tai kynsimällä tavaroita. Oli eläin sitten vuohi, lehmä, kissa tai mikä vain, ei toisten pihalle saa tulla tuhoamaan paikkoja ilman että omistaja on siitä vastuussa, hän muistuttaa.