Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Terveiset täältä rintamalta

Neuvottelut Neuvostoliiton kanssa katkesivat ja sotaan valmistauduttiin, mutta yllätys kuitenkin taisi olla varhaisaamun 30.11. hyökkäys. Komppanian (6./JR 13) joukkueenjohtaja, vehmaalainen Niilo Niiles, kertoi komppanian olleen korsuja kaivamassa, kun ilmatähystäjä huusi: ”Kuusi konetta laivueessa lentää kohti Viipuria!” Pian puhelinsanoma ilmoitti Viipurin pommituksista. Äidille Erkki-isä kirjoitti kuitenkin samana päivänä: Täällä sitä vaan ollaan ja eletään rauhallisesti. Ei täällä ole vielä mitään erikoista. Älkää olko huolissanne, kaikki voivat hyvin. Toivotaan, ettei tästä tämän suurempaa touhua tule. ”Me olemme tässä vaan samalla paikalla (2.12.). Vietettiin juuri tämän kämpän pikkujoulua. Tuotiin metsästä pieni kuusi ja tilattiin kaupasta kynttilöitä ja keitettiin saikat. Ei ole näkynyt jälkeäkään ryssästä, ainoastaan jokunen lentokone on lentänyt tuolta etäältä.” Miehet saapuivat etulinjaan 11.12. Isä kertoi: Summassa oltiin maanpäällisissä korsuissa. Teltassa asuttiin koko kaksi kuukautta. Ilsen päivästä loppiaiseen, siis joulukin, oltiin Summassa korsussa. ”Olin eilen niin väsynyt, ettei tullut kirjoitettua. 8. sotapäivä on illassa ja kaikki on Suomen pojille mennyt loistavasti.” ”Hiljakseen kuuluu paukkinaa etäämpää. Muutettiin taas vähän sotaan päin, muttei iivanoita ole näkynyt. 13. päivän paikkeilla ne ajoivat hyökkäysvaunuineen tänne meidän puolelle, ja pojat oli niitä vaunuja tuhonneet tässä kohden 12, ja loput noin 50 menivät takaisin, eivätkä ole enää tulleet. Tuolla niitä näkyy parin kilometrin aukean takana.” ”Olin eilen (17.12.) tuolla takana yhdessä talossa saunassa, ja sinä aikana oli lauma iivanoita näkynyt aukeaman toisella puolella, mutta ne olivat pian häipyneet. Rukoilkaamme korkeimman siunausta, että Suomemme säilyisi eheänä.” Äiti ja Matti-poika olivat tulleet Uudenkaupungin kodistaan Vinkkilään isän vanhempien luo, ja kirjeissä pähkäillään asiaa. ”Kyllä sinun on paras olla vaan Vinkkilässä, kai siellä aikakin kuluu paremmin? Ei kai siellä ole näkynyt vielä niitä ryssän koneita lentelevän? Eilen oli aurinkoinen päivä, ja täällä niitä lensi kuin pääskyjä kesällä.” Joulu kului suhteellisen rauhallisesti. ”Täällä on saatu monenlaista hyvää nauttia joulun seutuvilla. Saimme jokainen paketin. Minun paketissani oli nenäliina, partasaippua ja terä, tämä kirjekuori ja paperi, kortti ja saippua koteloineen ja pari sukkia. Yöllä sain kirjeesi, jossa oli kaikkein tervetullein joululahja, kuva Sinusta ja pienestä Matistamme, ja joulunpyhiksi tarkoitetun paketin. Matti on herttainen tässä seinällä vierelläni ja niin miesmäinen siinä rinnallasi istumassa. Nämä kämpän miehet ovat kaikki sanoneet, että on kiva poika, ja on Sinuakin hiukan ihailtu. Joulu meni rauhallisesti, iivanan tykkien soitto vain kajahteli joulurauhaa pienelle Suomellemme. Heille on tullut suuret tappiot täällä, luulisi rupeavan ajattelemaan, että on parempi jättää tämä rauhaan. Jos joskus lähetät paketin taas niin leivo jokin käntty oikein, että saa kahvileipää. Ei se näin pakkasella kuivu vaikka se viikon onkin reissussa. Muuten ei ole mitään toivomisia. Liisa Jalava Tykkien soitto kajahteli joulurauhaa Suomellemme.´