Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Ikoni on uskon sanoma – ateistin tekemänäkin

Hänen edellytetään olevan nöyrä, lempeä ja hurskas. Hän ei saa olla kevytmielinen kateellinen, juoppo tai varas, vaan hänen on varjeltava tarkoin omaa henkistä ja ruumiillista puhtauttaan. Muun muassa näin määrittelee arkkimandriitta Arseni teoksessaan Ikonikirja (Otava 2001) ikonimaalarille asetettuja moraalisia vaatimuksia. Ei ole mitään syytä epäillä, etteivätkö Vehmaan kirjastossa maanantaisin kokoontuvan ikonipiirin osallistujat täyttäisi näitä vaatimuksia. Ikoni on ortodoksista uskon oppia ja sanomaa välittävä esine siinä missä kirjoitettu sanakin. Vehmaan ikonipiirin tämänhetkisistä osallistujista ihan kiitettävä määrä on kuitenkin mihinkään kirkkoon kuulumattomia ateisteja mukaan lukien ryhmän ohjaajana toimiva Tuuli Jansson . – Minä en kuulu mihinkään kirkkoon, mutta isäni oli evankelisluterilaisen kirkon pappi. Lisäksi tyttäreni kummitädin ukki Nikolai oli ensimmäisen ja ainoan Suomessa syntyneen ortodoksikirkon pyhittämän henkilön Johannes Sonkajanrantalaisen (Ilomantsilaisen) velipuolen Feodorin poika. Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin Pyhä Synodi hyväksyi tämän vuoden keväällä kirkon pyhien joukkoon Ilomantsissa syntyneen Ivan Vasilinpoika Karhapään (s.1884, teloitettiin Joensuussa bolsevikkina 1918) eli Johannes Sonkajanrantalaisen sekä Venäjän Tverissä syntyneen Ivan Aleksejevits Aleksejevin , pyhänimeltään Johannes Valamolainen . – Ikonimaalaaminen on harrastus, jota toteutetaan tiettyjen sääntöjen mukaan. Kun ikoni tuodaan kirkkoon siunattavaksi, me emme kysy, kuka sen on maalannut. Tärkeintä on, että se on sääntöjen mukaan tehty, sanoo Turun ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra Ion Durac . Tuuli Jansson osallistui kansalaisopiston ikonikurssille asuessaan Tuupovaarassa 2004. Harrastuksen pariin ajautumiseen ajoi ennemmin tekemisen puute kuin se, että hänen äitinsä oli maalannut yhden ikonin. – Tähän jää koukkuun. Ikonimaalaaminen on hyvin kurinalaista. Kaikki lähtee piirtämisestä, ja ainakin aluksi se on voipaperille vanhojen ikonien läpipiirtämistä. Ikoni pitää osata tehdä oikein. Siinä ei saa olla yhtään viivaa, jonka merkitystä ei tiedä. Ikoni maalataan munatemperavärillä, jossa pigmenttinä käytetään maavärejä. Mitä värejä kussakin pyhimyksessä käytetään, se on tarkkaan määritelty. Jumalanäiti Marian päällysviitta eli mafori on punainen ja aluspuku sininen. Enkelit ovat sukupuolettomia ja kovia touhuamaan. Ikoneihin liittyy myös käännetty perspektiivi, jossa kaikkien deskriptiivistä geometriaa ahmien opiskelleiden hyvin tuntema pakopiste ei ole syvyyssuunnassa kuvan sisällä, vaan katsojassa itsessään. Viime maanantaina toista kertaa kokoontuneet ikonipiiriläiset esittelivät Tuuli Janssonille piirtämiään kotiläksyjä. Ikonin laidoille pitää jättää enemmän tilaa, kaula on liian lyhyt, toisen silmäkulman nosto ei ole sallittua, opastaa Tuuli Jansson Eeva Hyhköä , Maarit Mannila-Rosenqvistia ja Kati Rantasta . Edellä mainittujen lisäksi ikonipiirissä ovat tällä hetkellä mukana myös Elviira Davidov , Katariina Paimander ja Lea Suomela . – Ikonin maalaaminen on siunattua työtä. Ensin pitää opetella tekniikka. Esimerkiksi pyhimyksen kasvoissa voi olla satoja maalikerroksia. Kun tekniikka on opittu, voi alkaa soveltaa. Mutta itse en tunne olevani niin taitava, että uskaltaisin soveltaa, sanoo Tuuli Jansson. Kaikille avoin Vehmaan ikonipiiri kokoontuu jouluun asti maanantaisin kello 18 kirjastossa. Piirin ikoninäyttely pidetään pääsiäisen aikaan kirjastossa.