Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Ruskaretki

Syksyllä niin kuin muutoinkin luonto on niin kaunis. Tästä nauttiakseen ihmiset tekevät ruskaretkiä ihaillakseen tätä vain hetken kestävää luonnon väriloistoa. Tästä innostui meikäläinenkin.   Harkinnassa oli viettää viikon loma Pohjanhovissa ja syödä joka päivä poronkäristystä ja nauttia Lapin ruskasta. Kuitenkin kävi niin, että lyhyt vilkaisu paperiseen tiliotteeseen muutti hiukan suunnitelmia. Tarjolla oli parempikin suunitelma. Matkamme suuntautui Naantalista Rymättylään päin ja käännyimme sillan jälkeen Velkuan suuntaan. Autossa oli lisäkseni Nina ja mäyräkoirat Maiko, Kira, Lilli ja Nana. Ilma oli automatkailuun paras mahdollinen pilvipouta ja tavattoman upea saaristotie mutkitteli luonnonkauniin saaristomaiseman halki. Näin hienoa ruskaa ei ole Lapissa eikä muuallakaan. Erilaiset jalopuut ojentelivat väriloistossaan monen värisiä oksiaan tien ylitse ja maisema oli satukirjasta. Teersalon rannassa ei ollut mitään elämää, vain meri ja ranta. Raikas merituuli puhalteli ja Palvan lossi sentään tuli rantaan. Kyydissä oli yksi auto ja siinä yksi ihminen. Autioina olivat rannan kioskit ja muut rakennukset. Mäyrikset olivat haltioissaan uusista maisemista ja uusista hajuista. Miksi tätä maisemaa ei markkinoida enemmän Lapin ihmisille taikka ulkomaalaisille suurkaupunkien asukkaille terveysmatkoina? Tämä olisi todellinen elämys suurten metropolien asukkaille. Mikä puhdas meri ja ilma ja mikä hiljaisuus. Syksyllä voitaisiin järjestää omenamatkoja lappalaisille omenapuiden ollessa parhaassa sadossa. Palasimme tuloreittiämme takaisin. Tosin poronkäristys jäi syömättä, mutta kansallisruokamme makkaraperunat maistuivat Kultarannan kioskissa Davidin tarjoamana. Matkan hinta laatusuhde oli erinomainen.   Raimo Lantee Lemu