Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Kriisinhallintaa Vehmaalla

Joudun toteamaan epäonnistuneeni yrittäessäni virkamiehenä ohjeistaa Vehmaan kuntajohtoa kriisivalmiuden luomiseen lääninhallituksen johtamalla alueellisella maanpuolustuskurssilla vuonna 1982. Nyt Vehmaan kunta on taloudellisessa kriisissä ja lähellä on myös kuntalaisiin heijastuva toiminnallinen kriisi. Apua etsitään muun muassa Uudenkaupungin terveystoimen alaisen vuodeosaston lakkauttamisesta Vehmaalla. Osaston, joka palvelee vehmaalaisten lisäksi myös taivassalolaisia ja kustavilaisia sekä ajoittain myös uusikaupunkilaisia, kun vuodesijoja ei kaupungista löytynyt viime kesänäkään. Hoidon keskittämisellä kaupunkiin etsitään synergiaetua hoitohenkilöstön vähentämiseksi, unohtaen kokonaan seurannaisvaikutukset. Kaupungin palkkalistalla olevien henkilöiden vähentäminen ei alenna Vehmaan kunnan palkkakustannuksia, mutta saattaa alentaa kaikkien neljän kunnan palvelumaksuja vuodeosastopotilaista. Vehmaan vuodeosaston lakkauttaminen johtaa väistämättä Vehmaan kunnan tulovirran alenemiseen noin 200 000 eurolla vuodessa, kun kunta ei saa enää omistamastaan kiinteistöstä vuokratuloa Uudenkaupungin kaupungilta. Edelleen se johtaa tehostetun palveluasumisen paikkojen lisätarpeeseen, kuten Timo Aronkytö (V-SS 21.11.) ja Sari Rantanen (V-SS 19.11.) kirjaavat. Viimemainittu epäilee myös syntyykö Vehmaan suunnitelmilla aidosti säästöjä, koska palveluiden saatavuuden heikentäminen ei johda kysynnän laskuun ja korostaa ennaltaehkäisevän terveyden edistämisen paikallisia toimia – siis resurssien lisäämistä Vehmaalla ja muissakin kunnissa. Eikä pidä unohtaa asiakkaiden tarvetta säilyttää yhteytensä omaisiinsa, joka on varmasti hoidon tukimuoto. Pidemmät tapaamismatkat johtavat varmasti harvempiin käynteihin ja joka tapauksessa lisääntyviin ilmastosaasteisiin. Rantanen näkee kotisairaalatoiminnan laajentamisen virtuaaliosastona kuntiin yhtenä vaihtoehtona –  moniko vuodeosastoasiakas hallitsee tietokoneen käytön ja monellako sellainen laite on? Käsittämätön on Rantasen näkemys, että saattohoito voidaan järjestää erikoissairaanhoitotasoisena kotona. Siis liikuntakyvyttömälle puulämmitteisen mökin asiakkaalle, joka asuu kymmenien kilometrien päässä erikoissairaanhoitohenkilöstön työpisteestä –  utopiaa, tai ainakin ammattitaitoisen henkilöstön työajan tuhlaamista matkusteluun taikka peräti heitteillejättöä. Olen koko virkaurani ja jopa sen jälkeenkin KRISO-kurssien vetäjänä yrittänyt korostaa kuntajohdon valmiutta hoitaa kaikki mahdolliset uhat poikkeusoloissakin ja turvata kuntalaisten elinmahdollisuudet. Nyt joudun toteamaan, että ajautuessani saattohoitoasiakkaaksi Vehmaalla, minut jätetään menehtymään omassa mökissäni. Onneksi keskussairaala on oikeuttanut minut pääsemään sen osastolle ilman terveyskeskuksen lähetettä. Ilmari Heinonen Se Savilan Ilu