Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Vieraanvaraisina Taivassalossa – Tul mukka -illassa uudet ja vanhemmatkin taivassalolaiset tutustuivat toisiinsa

Viime vuonna Taivassalon seurakunta, MLL ja Martat järjestivät Mansikkakarissa illan yhdistetysti isovanhemmille ja kuntaan hiljattain muuttaneille. Paikalle saapui noin 60 henkeä, joista yli puolet oli maahanmuuttajataustaisia. – Emme kerenneet silloin ihan tarkasti laskea. Martat ohjasivat pipareiden koristelua, MLL leikkejä ja seurakunta askartelua, seurakunnan nuorisotyönohjaaja Arja Männistö kertoo. Joka tapauksessa suosio oli niin suuri, että uusi ilta päätettiin järjestää tänä syksynä. Mukaan lähti tällä kertaa myös kunta, jossa oli ehditty itsekin jo ideoida vastaavaa. Niinpä Nuortenkotiin kutsuttiin viime viikolla Tul mukka -iltaan kuntaan hiljattain tai miksei jo vähän aikaisemminkin muuttaneita tutustumaan uusiin ihmisiin. Ohjelmassa kuultiin Volter Pylkön viulunsoittoa, paikallisten yhdistysten esittelyjä, askarreltiin, osallistuttiin arpajaisiin ja herkuteltiin. – Toivomme, että tänne muuttaneet tuntisivat itsensä tervetulleiksi ja pääsisivät osallisiksi kuntaan. Esimerkiksi me kirjastopuolella kuuntelemme herkällä korvalla tänne muuttaneiden toiveita vaikkapa omankielisestä kirjallisuudesta tai suomen kielen oppikirjoista. Tapahtumalla haluamme madaltaa tutustumisen kynnystä, kirjastonhoitaja-kulttuurisihteeri Anna Schauman kertoo. Yksi seurakunnan arpajaisten kalenteripalkinnoista meni Sofiia Romanchukille , joka oli vanhempiensa ja kahden pikkusisaruksensa kanssa viettämässä iltaa. Perheen kaikki lapset puhuvat sujuvaa suomea, mutta äiti Olesia Petruk-Romanchuk vielä opiskelee. – Olemme asuneet täällä kymmenen vuotta, mutta olin siitä ajasta kahdeksan vuotta kotiäitinä. Nyt opiskelen kieltä, hän kertoo. Ukrainalaisen Petruk-Romanchukin mukaan Taivassalossa asuu kymmenkunta perhettä, jossa puhutaan äidinkielenä venäjää. Hän itse tuli aikoinaan ensimmäistä kertaa Suomeen kesäksi peltotöihin miehensä Oleksandr Romanchukin kanssa. – Mieheni opiskeli Ukrainassa yliopistossa, ja kävimme täällä joka kesä töissä noin kahdeksan vuotta. Kotimaassa oli vaikea työllistyä, joten mieheni ehdotti, että muuttaisimme tänne. Nyt hän on töissä maatilalla Vehmaalla, Petruk-Romanchuk kertoo. Oleskeluluvan saamisen kanssa sai tehdä paljon paperitöitä, mutta pariskunta sai suomalaisilta apua. – Ei voi oikein yleistää, onko ystävystyminen paikallisten kanssa helppoa tai vaikeaa, sillä se riippuu paljon ihmisestä. Minulle se ei ole kovin helppoa, koska en puhu hyvin suomea. Ensimmäinen askel on aina vaikea ottaa, hän kertoo.