Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Hutikutipotku on unohdettu

Elettiin 1970-luvun puoliväliä. Raisiossa pelattiin koulujalkapallosarjaa. Ihala oli ylivoimainen lähinnä liimanäppiveskari Juha Hakalan ja teemupukkimaisen viimeistelijän Timo Puntalan ansiosta. Molemmat harhautuivat kuningaslajista juoksemaan junnuviestissä SM-kultaa raisiolaisessa kommariseurassa. Kuloinen taisi olla taulukkokakkonen. Pronssista kävivät tiukkaa taistoa piskuiset Kaanaan ja Tahvion joukkueet. Ratkaisevan ottelun viimeisellä minuutilla Kaanaan kenttäpuoliskolta roiskaistiin pitkä roikkupallo, jota Tahvion puolustaja ryntäsi katkomaan. Hutikutipotkun jälkeen Kaanaan hyökkääjä niittasi voittomaalin, joka takasi joukkueelle kolmossijan. Tahviota ei auttanut edes se, että joukkueen valmentajana toimi jopa TPS:n liigarinkiin edennyt, sittemmin sokerijuurikasguruna ja mietoislais-mynämäkeläisenä kuntapäättäjäpomona meritoitunut Pekka Myllymäki , joka valttina viheriöllä oli liki ääretön lähtönopeus. Tässä yhteydessä hutikutipotkuilijan henkilöllisyyttä ei paljasteta, koska kyseinen harmaatukkainen paikallislehtitoimittaja saattaisi nostaa syytteen kunnianloukkauksesta. Paavo M. Petäjä pyysi ärrää sorauttamalla vuonna 2001 anteeksi doupattujen hiihtäjien aiheuttamaa katastrofaalisen suurta häpeää. Vakka-Suomen Sanomien saamien tietojen mukaan myös Tahvion söhlöpuolustaja katuu yhä tekosiaan. Perjantai taisi olla päivä, jolloin traaginen tapahtuma Kaanaan koulun kentällä viimein poistui jalkapallokansan mielistä. Nyt täytyy tehdä henkilökohtainen tunnustus, joka hieman hävettää: ex-juoksijaa ja nykyisin sporttia silloin tällöin viihdemielessä seuraavaa miesoletettua hieman jännitti urheilutapahtuma ensimmäistä kertaa vuosikausiin. Tyttären luomassa pienimuotoisessa whatsappin Perkeleen Penttilät -ryhmässä käytiin jo ottelun tiimellyksessä keskustelua. Nousiaislaisen NHL-jääkiekkotähden Mikko Rantasen isä Hannu Rantanen kysyi tekstiviestillä, onko futiskanava katsonnassa. Lemun kisastudion sohvakatsomossa ei ollut poppareita, vaan viinirypäleitä. Se pitää myöntää, ettei tölkkijuoma ollut jaffaa. Sohvatyynyillä röhnötellyt vanha Viivi-koira saattoi ihmetellä, miksi isäntä ajoittain hihkuu. Uutisissa on väitetty, että Suomi pääsee nyt ensimmäistä kertaa jalkapallon arvokisoihin. Tässä on törkeä epätarkkuus, sillä naiset ovat jo pelanneet lopputurnauksissa, samoin tyttöjen ja poikien junnujoukkueet. Miehille saavutus on ensimmäinen. Ilmeisesti Suomen miesten jalkapallomaajoukkue on 80 vuoden aikana yrittänyt 31 kertaa päästä arvokisoihin ennen perjantaista onnistumista. Toki nyt saavutus on maailmanlaajuisessa lajissa hienoa, kun muistaa, kuinka pökerryksiin Suomi on mennyt vaikkapa sellaisen marginaalilajin kuin jääkiekon maailmanmestaruuksista. Vähän pitää kuitenkin toppuutella. Koko Suomi ei ole koskaan seurannut lätkän MM-finaalia eikä perjantaina koko Suomi ollut täpinöissään ratkaisevasta potkupallopelistä, vaikka joissakin medioissa näin väitetään. Huippu-urheilu on hyvin pieni osa normi-ihmisen elämää. Eräs nimeltä mainitsematon maakuntalehti julisti lauantaina Teemu Pukin kansallissankariksi. Arvokisapaikkaa hekumoitiin isoilla kirjaimilla ja huutomerkillä. Ehkä tämä meni himpun verran överiksi. Silti Lemussa lauantaiaamuna havaittu tyynyn kosteusläikkä saattoi olla liikutuksen kyynel. Todennäköisesti se oli kuitenkin Viivin kuolaa.