Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Iso sato on viljelijän ilmastoteko – Vesitalous, kasvukunto ja rakenne ratkaisevat pellolla

Vain muutama maanviljelijä vaivautui paikalle keskiviikkona, kun Pyhäjärvi-instituutin asiantuntija Jari Ruski kertoi Nousiaisissa ilmastonmuutoksen vaikutuksesta maatalouteen. Kyseessä oli Tulevaisuuden alkutuotannon menestystekijät Lounais-Suomessa -hankkeen järjestämä tilaisuus. Ruski korosti kolmea seikkaa: maan vesitaloutta, kasvukuntoa ja rakennetta. – Nämä vaikuttavat viljelijän tulonmuodostukseen, pellon kuntoon ja ilmastonmuutokseen. Jokaisella peltohehtaarilla on pyrittävä mahdollisimman suureen satoon, sillä biomassa sitoo hiiltä. Näennäisviljely ei auta haasteellisessa hiilen sidonnassa, Ruski huomautti. – Dilemma on se, että reagointikyky maatiloissa on pieni. Isoissa investoinneissa kassan pitää olla kunnossa tai sitten rahoituslaitokselta on saatava lainalle tarpeeksi pitkä takaisinmaksuaika. Lisäksi voi kärjistäen sanoa, että maanviljelijät ja kalastajat ovat vähiten kiinnostuneita ilmastonmuutoksesta, vaikka juuri heidän aloillaan vaikutukset ovat suurimmat. Ruski muistutti, että maapallon keskilämpötila on noussut 0,85 astetta 100 vuodessa. – Nousu ei ole jakautunut tasaisesti. Jossakin keskilämpötila on pysynyt samana, mutta etenkin pohjoisella pallonpuoliskolla nousu on jo kaksi astetta. Tällä vuosituhannella käyrä on ollut jyrkästi nouseva. Myös hiilidioksidin määrä on nyt korkeammalla kuin koskaan ennen. Vaikka hiilidioksidia on ilmakehässä hyvin vähän, sen vaikutukset ovat dramaattiset. Kun maapallon keskilämpötila nousee, haihdunta ja samalla myös sateet lisääntyvät. – Tämä voisi olla maatalouden kannalta hyvä asia, koska puute vedestä on tärkein satotasoa rajoittava tekijä. Sateet eivät kuitenkaan yleisty satokaudella, vaan vettä tulee etenkin syksyllä ja talvella. Kesällä lisääntyvät ukkoskuurot ja rankkasateet, Ruski totesi. Säiden ääri-ilmiöiden lisääntymisestä on merkkejä myös Suomessa, vaikkei samanlaisia katastrofeja ole syntynyt kuin valtamerien rannikoilla. – Vuonna 2017 syksyllä puintiaikaan alkaneet vesisateet kestivät marraskuuhun saakka. Kesällä 2018 oli 6–7 viikon hellejakso. Tänä vuonna säiden jaksotus ei ole ollut yhtä dramaattista. Ruski pohdiskeli, miten Golfvirran käy ilmastonmuutoksessa. – Golfvirta vaikuttaa eniten siihen, millaisissa oloissa täällä pohjoisessa kolkassa maataloutta harjoitetaan. Sitä ei tiedetä, miten Golfvirta käyttäytyy, jos Atlantin lämpötila nousee. Vaikka vaihteluväli lämpötiloissa säilyy, niin Ruskin mukaan yleinen trendi on lämpenevään suuntaan. – Kuivat kesät, kosteat syksyt ja märät talvet yleistyvät. Positiivista on se, että terminen kasvukausi pitenee. Kun säteilyn määrä ei kuitenkaan lisäänny, tuleentuvien kasvien puintiaika ei juuri muutu. Sokerijuurikas on eniten ilmastonmuutoksesta hyötyvä kasvi. Ruski piti ensiarvoisen tärkeänä kevätkosteuden hyödyntämistä. – Pellot pitää olla keväällä muokattavissa. Niin ei pidä toimia, että ensin odotetaan kädet ristissä pellon kuivumista, sitten tehdään kaksi päivää hulluna töitä ja sitten odotetaan kädet ristissä sadetta. Syksyllä ja talvella tullut vesi on saatava talteen ja kesän rankkasateet pitää saada pois pelloilta. Pääosa peltojen salaojituksesta on tehty 1950–1980-luvuilla. – Salaojien kuntoa ei ole välttämättä tarkistettu eikä niitä ole huuhdeltu. Lisäksi koneiden painot ovat kaksin- tai kolminkertaistuneet. Jos kuivuus vaivaa kasvukaudella, Ruskilla oli kolme vaihtoehtoista ratkaisua. – Voidaan odottaa taivaalta vettä tai ryhtyä kastelemaan, mikä ei kuitenkaan ole taloudellisesti järkevää. Kolmas vaihtoehto on riittävä ojitus ja säätökaivot niin, että vesi pysyy kasvien käytössä.