Kun tykit puhuvat, sanat ovat savua ja lupaukset tuhkaa

Kun tykit puhuvat, sanat ovat savua ja lupaukset tuhkaa. Noilla jo itsenäisyytemme 20-vuotisjuhlavuonna esitetyillä sanoilla kuvasi sunnuntaina marsalkka Mannerheimin muistojuhlassa puhunut eversti Jorma Jokisalo maamme tilannetta kansalaissodan ja talvisodan alla 1918 ja 1939. Käydessään lyhyesti läpi kansalaissodan alkuvaiheita esitti Jokisalo kysymyksen, miten oli mahdollista, että kansan syvissä riveissä tuntematon kenraali, suomea huonosti, ruotsia puhuva ”ryssän kenraali” voi saada suojelukuntalaisilta ja erityisesti eteläpohjalaisilta täyden luottamuksen? – Vastaus kuuluu: Mannerheim osasi kohdata ihmisen, ymmärtää yksilön näkökulman. Hän osasi vedota yhdistävään menneisyyteen, mutta samalla korostaa kokonaisuuden merkitystä. Jokisalon mukaan Mannerheimilla oli omat ajatukset siitä, mitä kansalaissodan päätyttyä olisi pitänyt tehdä. Yksi niistä oli, että taistelun hävinneet ja kokoamisleireillä olisi pitänyt vapauttaa. – Pois lukien sellaiset, jotka olivat suoranaisessa vastuussa hirmuteoista. Niin tässä kuin monessa muussakin hän sai kuitenkin pettyä ja väistyi ulkomaille palatakseen taas, kun tarvittiin. Mannerheim hävisi presidentinvaalit kesällä 1919, jonka jälkeen hän väistyi päivän politiikasta. Ehkä hieman katkerana tai ainakin harmistuneena, arvioi Jokisalo. Toimettomaksi hän ei kuitenkaan jäänyt. Mannerheim nimitettiin suojelukuntien kunniakunniaylipäälliköksi 1919, hän oli perustamassa nimeään kantavaa lastensuojeluliittoa 1920 ja toimi myös talouselämässä toimien Suomen Liittopankin, sittemmin Helsingin Osakepankin hallintoneuvoston puheenjohtajana 1920–1936. Lisäksi hän hoiti loppuelämänsä Suomen Punaisen Ristin johtajuutta vuodesta 1922. Hän oli Uudenmaan Rakuunarykmentin ja Suomen Valkoisen Kaartin kunniapäällikkö sekä kunniapartiolainen. 1930-luvun alussa Mannerheim otti vastaan puolustusneuvoston puheenjohtajuuden ja käynnisti maanpuolustuksen uudistamisen, jonka tärkeä osa oli sodan ajan joukkojen varustaminen uudella materiaalilla. – Tässä ei tullut menestystä poliitikkojen vastustuksen johdosta. Perusteluna todettiin, että sotavarustus vanhenee nopeasti, joten ei kannata ennakkoon varautua kovin paljon. Eversti Jokisalon mukaan Mannerheimin yksi keskeinen tavoite oli maan puolustustahdon parantaminen. Hänen sanomansa kansalaissodan 15-vuotisjuhlassa 1933, meidän ei enää tarvitse kysyä, missä kukin oli 15 vuotta sitten, oli Jokisalon mukaan käden ojennus vasemmiston suuntaan ja samalla muistutus oikeistopiireille. Talvisodan alkaessa sotamarsalkka Mannerheim nimitettiin puolustusvoimien ylipäälliköksi. Tässä virassa hän myös jatkoi jatkosodan alkaessa 1941. Syntymäpäivänään 4.6.1942 Mannerheim nimitettiin Suomen marsalkaksi. Jatkosodan loppuvaiheessa elokuussa 1944 presidentti Risto Ryti erosi ja Mannerheim nimitettiin tasavallan presidentiksi. Sodan päätyttyä yhteiskuntaa ravisteli sotasyyllisyyskysymys, jonka yhteydessä vasemmistopiirit olisivat nähneet mielellään myös Mannerheimin tulevan tuomituksi. Mannerheim luopui presidentin tehtävistä maaliskuussa 1946, jonka jälkeen hän siirtyi ulkomaille. Hän kuoli Sveitsissä 1951. – Suomen marsalkka Mannerheim ja hänen tekonsa ovat sadan vuoden ajan säilyttäneet kansakunnan kunnioituksen. Suomi ei olisi nykyisen näköinen , ellei Mannerheimin kaltaista vastuunkantajaa olisi kohtalo maallemme suonut, totesi eversti evp Jorma Jokisalo Louhisaaren kartanolinnan puistossa pidetyssä muistojuhlassa.