Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Pannukakkujäätä Mynäjoessa

Lukija vinkkasi Vakan toimitukseen Mynäjoessa Raimelan sillan luona näkemistään pyöreistä jäämuodostelmista. Kysyimme Suomen ympäristökeskuksen hydrologilta FT Jari Uusikiveltä , mistä hauskan näköisissä jäälautasissa on kyse. – Kyseinen jään ilmentymä tunnetaan paremmin nimellä pannukakkujää (suora käännös englannista: pancake ice), koska muistuttavat ulkonäöltään juurikin pannukakkuja, hän kertoo. Niiden syntyyn tarvitaan Uusikiven mukaan riittävän kovaa pakkasta, ja riittävä riippuu taas monista muista tekijöistä kuten lumisateesta, tuulesta, veden liikkeen nopeudesta. Yleensä alle miinus 5–10 astetta riittää. – Lisäksi tarvitaan tietysti sulaa vettä, joka on kohtuullisessa liikkeessä. Esimerkiksi jokien koskipaikat ja niiden akanvirrat tai alapuolinen suvanto, isot järvet ja meret, joissa aallokko on riittävän suurta. Myös patorakenteiden alapuolet, joissa on voimakasta vedenpyörteilyä ovat otollisia paikkoja pannukakkujään syntyyn, Uusikivi kertoo. Pannukakkujää syntyy, kun liikkeessä oleva vesi ei pääse jäätymään tasaiseksi jääksi, vaan syntyvät jääkiteet jäävät pyörimään veden pyörteisiin. Kun kaksi kidettä törmää, ne yhtyvät ja syntyy isompi jääpala. – Kun tätä on tapahtunut riittävän monta kertaa, jääpala, jonka koko on tässä vaiheessa suurimmillaan joitakin senttejä, onkin riittävän ”kevyt” ja alkaa kellumaan pyörteisen veden pinnalla. Siihen törmäilevät pienet jääkiteet kiinnittyvät yleensä sen reunoihin, ja jää alkaa kasvamaan reunoista. Lisäksi aaltoileva vesi loiskuttelee vettä jäälautan reunojen yli lautan päälle, joka sitten jäätyy ja paksuntaa ja lujittaa syntynyttä jäälevyä, Jari Uusikivi kuvailee. Pienistä jääkiteistä syntyy näin jäätynyt valkoinen levy. Se saattaa olla myös rusehtava, jos vedessä on paljon humusta tai muuta tummaa ainesta.     Pyöreä muoto puolestaan johtuu siitä, kun jäälevyt törmäilevät toisiinsa ja liikkuvat toistensa lomitse veden pyörteiden tai aallokon seurauksena, ja niiden reunat pyöristyvät. – Sekä levyjen kasvaminen että törmäily tapahtuvat samanaikaisesti, jolloin levyt ovat alusta lähtien pannukakun muotoisia ja kasvavat tasaisesti reunoiltaan, Uusikivi kertoo. Jos virtaus tai pyörteily on vedessä liian kovaa, ei jäälevyjä pääse syntymään vaan jääkiteet pysyvät vedessä irrallisina ja syntyy hyyde tai suppojäätä. Pannukakkujen koko voi Uusikiven mukaan vaihdella suuresti veden pyörteiden tai aallokon, pakkasen, lumisateen tai rannan muotojen mukaan. – Suurimmillaan pannukakkujäälautat voivat olla valtamerillä muutaman kymmenen sentin paksuisia ja jopa metrejä halkaisijaltaan.