Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Maailmanmatkaajat ihastuivat Hakametsään – Allan ja Ayo Reed viettävät kiitospäivää Suomen sukulaisten kanssa

Kalannin seurakuntakodille kokoontuu lauantaina viisikymmenpäinen vierasjoukko, jonka amerikkalaispariskunta Allan ja Ayo Reed ovat kutsuneet koolle kiitospäivää viettämään. Reedit järjestävät juhlan toista kertaa Suomen sukulaisille ja ystävilleen. – Kiitospäivä on ainoa aidosti amerikkalainen juhla, sillä kaikki muu on lainattu jostakin muualta. Jouluna ihmiset pysyvät kotonaan perheen parissa, mutta kiitospäivänä koko suku tulee yhteen. Haluamme vahvistaa suhteitamme suomalaisiin ystäviimme ja sukulaisiin, Ayo kertoo. Pariskunta on pitänyt yhtä vuodesta 1972 alkaen, jolloin he tapasivat työn merkeissä Etelä-Sudanissa. Afroamerikkalainen Ayo Reed on tehnyt uransa paitsi trooppisiin sairauksiin erikoistuneena sairaanhoitajana, myös virkailijana amerikkalaisissa suurlähetystöissä. Sen lisäksi hän on myös kokki. Allan Reed on esimiestehtävissä työskennellyt kehitysyhteistyöntekijä, jonka ura alkoi vuonna 1966 vapaaehtoistyössä Etiopiassa. Myöhemmin hän siirtyi valtiollisen USAID:in palvelukseen ja on työskennellyt yli 40 vuoden aikana yhteensä 13 maassa. – Luulin, että eläköityisin vuonna 2007, kun lähestyin 65 vuoden ikää, mutta toisin kävi. Tänä vuonna olin Beninissä kuusi kuukautta, sitä ennen Zimbabwessa, hän kertoo. Allan Reedin sukujuuret sekä äidin että isän puolelta ovat Suomessa. Hänen äitinsä päätyi jäämään Amerikkaan vuonna 1939, kun hän oli setänsä luona käymässä silloin, kun Suomessa syttyi sota. Paluuta Viipurin lähellä sijaitsevaan kotikylään ei ollut. – Kun olin seitsemänvuotias, äitini äiti tuli meille asumaan muutamaksi vuodeksi. Hän ei osannut englantia, ja siihen mennessä kun hän lähti, puhuin suomea. Se kaikki on kuitenkin vuosikymmenten saatossa unohtunut, Allan Reed kertoo. Suomalainen verenperintö on merkinnyt Allan Reedille esimerkiksi sitä, että hänet hyväksyttiin Etelä-Sudanissa pitkän sisällissodan lopulla Anyanya-vapausliikkeen joukkoon. Ennen kymmenen kuukauden retkeä vapaustaistelijoiden kanssa hän oli työskennellyt vuodet 1966–1969 eteläsudanilaisten pakolaisten hyväksi Etiopiasta käsin. – Kaukainen Suomi herätti heissä luottamusta. Kuljin jalkaisin heidän mukanaan 5 000 kilometriä, ja kuvasin dokumenttielokuvaa NBC-televisioyhtiölle. Samalla tein tutkimusta siitä, miten tuoda kirkkorajoja rikkovaa humanitaarista apua hädän keskelle, hän kertoo. Keskellä rankkaa ympäristöä oma identiteetti tuli entistä tärkeämmäksi. Kokemuksen jälkeen Reed matkusti ensimmäistä kertaa Suomeen. – Olen ylpeä amerikkalaisuudestani, mutta myös suomalaisuudesta. Sellaiset suomalaiset arvot kuin tasa-arvo, luonnon kunnioitus, mahdollisuus mennä metsään milloin vain ja toisten ihmisten kunnioitus resonoivat minussa. Täällä terveydenhuolto on jokaisen ulottuvilla ja kaikilla on koulutukseen samat mahdollisuudet, hän sanoo. Suomeen ihastunut pariskunta päätti neljä vuotta sitten hankkia täältä toisen kodin, sen jälkeen kun Allan Reed oli saanut Suomen kansalaisuuden sukujuuriensa perusteella. Matkalla sukulaisten luota Naantalista Raumalle he pysähtyivät Uuteenkaupunkiin. – Meille oli sanottu, että ihastuisimme varmasti Raumaan, mutta emme koskaan päässeet sinne asti. Pydähdyimme tänne kahville, ja totesin, että tämäpä vasta on kiva kaupunki. Kahvilaa vastapäätä oli kiinteistövälitystoimisto, jossa vierailimme saman tien. Tulimme katsomaan tätä asuntoa ja teimme kaupat, Ayo Reed kertoo. Sekä Allan että Ayo Reed tekivät joitain vuosia sitten DNA-testin, jossa Ayolle tuli ilahduttava yllätys. – Suurin osa perimääni viittaa läntiseen Afrikkaan, mutta yksi isoisoisoäitini on ollut sataprosenttisesti suomalainen. Suomalaiset sukulaiset sanovat, etteivät he ole ollenkaan yllättyneitä, hän kertoo heleästi nauraen.