Etusivu Uutiset Näköislehti Muut lehdet Yhteystiedot Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Kolumnit Pääkirjoitukset

Entisaikojen markkinoiden puitteet Uudessakaupungissa

Uudenkaupungin markkinat olivat vuodesta 1821 vuoteen 1906 ainoat viralliset vuosimarkkinat Vakka-Suomessa. Markkinat olivat vakaasti suosiossa, mutta olojen muututtua ne kävivät pienimuotoisemmiksi. Tiedot varhaisimmista markkinoista Uudessakaupungissa ovat niukkoja. Kaksi määräystä 1620-luvulta tarkoittivat markkinoiden aloittamista, mutta on arveltu, etteivät ne määräykset loppuun saakka toteutuneet. Ensin Uudenkaupungin oli määrä saada Mynämäen markkina-ajat helmikuulta ja elokuulta. Sitten päätettiin, että Uudellakaupungilla tuli olla markkinat kevättalvella. Kalenterissa on merkitty 1640-luvulla Uudenkaupungin markkinat helmikuun lopulle. Myöhemmin näiden talvimarkkinoiden aikaa muutettiin useaan otteeseen. Tori kävi markkinapaikaksi melkeinpä muuta miettimättä. Vuonna 1681 onkin markkinoihin liittyvässä asiakirjassa viitattu toriin niin, että sen voi ajatella olleen markkinapaikkana. Uuteenkaupunkiin koetettiin vuonna 1660 saada markkinat heinä- tai elokuulle. Markkinat myönnettiin silloin elokuun toiselle päivälle. Mutta ehkä elokuun markkinoiden hanke jäi vain kaavailuksi tai kokeiluksi: viidessä 1700-luvulla markkinoista kootussa yhteenvedossa mainitaan Uudestakaupungista aina pelkästään talvimarkkinat. Joskus esitetty väite entisaikaan heinäkuulla pidetyistä Uudenkaupungin markkinoista vaikuttaa ongelmalliselta: sille ei tunnu löytyvän tukea vanhoista lähteistä. Syysmarkkinat Uudellekaupungille myönnettiin vuoden 1796 tienoilla talvimarkkinoiden rinnalle. Molempien oli määrä olla kolmipäiväiset. Syysmarkkinoiden ajankohdaksi tuli lokakuun alku. Vakka-Suomen maaseudun viimeisetkin vuosimarkkinat Taivassalosta ja Mynämäen Lauttanpäästä tulivat vuonna 1821 lakkautetuiksi. Senaatti määräsi markkinoita eri puolilta Suomea vähennettäviksi vuoden 1867 alusta, joukossa myös Uudenkaupungin talvimarkkinat. Kuitenkin talvimarkkinoita Uudessakaupungissa pidettiin edelleen, jossakin muodossa esimerkiksi vuonna 1927. Monissa Suomen kaupungeissa oli 1800-luvulla ja myöhemminkin Tuomaan markkinoita joulun alla. Niitä oli myös Uudessakaupungissa ainakin jo vuonna 1881 ja ainakin vielä vuonna 1922. Kasvaneiden markkinoiden mittasuhteita kuvastaa aikoinaan tehty erityinen selvitys. Sellaisessa laskettiin Uudenkaupungin markkinoille 9.10.1889 saapuneen 1243 toispaikkakuntalaisten ajopeliä ja 286 venettä. Myynnissä niillä markkinoilla oli maatalouden tuotteita, kaloja, puukäsitöitä, lankkuja ja monenlaista muuta. Eläinkauppa kuului erityisten eläinmarkkinoiden ohella tavallisillekin markkinoille. Uudenkaupungin markkinoiden tarpeisiin raivattiin erityinen kenttä hevoskauppaa varten. Kehitys 1800-luvun loppupuoliskolla vähensi aikalaisten huomioiden mukaan vähitellen markkinakauppaa. Tuolloin maaseudulle ilmestyi kauppapuoteja ja kulkuyhteydet paranivat. Vuosimarkkinoiden merkitys muuttui siksikin, että ennen rajoitettuna ollut tuotteiden sisäänosto maaseudulla vapautui. Markkinat pysyivät erityisesti suolakalan kaupassa tarpeellisina kauemmin kuin muussa myynnissä. Paljolti markkinat saivat yhä enemmän huvitapahtuman luonnetta. Uudenkaupungin markkinoilla syksyllä 1887 pyöri torilla karuselli. Teltoissa niillä markkinoilla sai kokeilla myös renkaan heittoa ja tarkkuusammuntaa. Posetiivi soi kuuluvasti. Järjestyshäiriöihin oli syytä varautua markkinoiden alla. Vuonna 1892 Uudessakaupungissa syysmarkkinoiden aikaan poliisivoimat vahvennettiin, ja apuna oli lisäksi kolme nimismiestä. Päähän menevien myyntiä rajoitettiin joskus varalta markkinoiden aikana. Senaatti määräsi vuonna 1906 Uudenkaupungin syysmarkkinat lakkautettaviksi. Sekään määräys ei toteutunut käytännössä. Virallisesti lakkautetuista Uudenkaupungin markkinoista selostettiin vuonna 1919 sanomalehtikirjoituksessa, että niille edelleen aivan yleisesti saavuttiin lähiseuduilta. Kuitenkin, ehkä 1900-luvun alussa aikalaisten mielissä markkinoista oli jo entinen puhti haihtunut. Pienimuotoisempia markkinoita on Uudessakaupungissa vuosikymmenten mittaan yhä uudelleen ollut ja voi vastedeskin odottaa olevan.