Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Satukirjoja lukion kurssilta

Mynämäen lukiossa opiskellessa voi päätyä vaikka satukirjailijaksi. Näin kävi ainakin taiteidenväliselle kurssille osallistuneille Mirjami Sipilälle , Rosa Lammiselle ja Olivia Peipolle , joiden kirjoittamat ja kuvittamat satukirjat ovat parhaillaan esillä Mynämäen kirjastossa. Kirjat syntyivät kuvataiteen ja äidinkielen tunneilla. Kurssilla vieraili myös kuvittaja Kirsi Tapani , joka antoi vinkkejä kuvituksen tekoon. Rosa kertoo, että on aina halunnutkin kuvittaa lastenkirjan, ja yllättyi kun sellainen mahdollisuus tuli vastaan lukion kurssilla. Mirjami tykkää sekä kuvataiteista että äidinkielestä, ja kurssilla molemmat yhdistyivät. Olivia puolestaan piti siitä, että sai tehdä jotakin omaa, jota ei ehkä normaalisti tekisi.   Mirjamin satukirja Säkeiden metsän sankari kertoo metsän eläinten seikkailuista, joihin liittyy monenlaisia inhimillisiä haasteita kuten riitoja, yksinäisyyttä ja salaisuuksia. – Koska asuvat Säkeiden metsässä, hahmot puhuvat runomitassa. Se oli hauska lisä, joka tuli mieleen, ja oli hyvä ratkaisu. Vuorosanoja oli hauska kirjoittaa, ja riimisanakirja tuli tutuksi. Kuvituksen tein vesiväreillä ja halusin tehdä kuvista pelkistettyjä ja melko realistisia, Mirjami kertoo. Hän naurahtaa, ettei olisi arvannut millaisia aiheita mieleen tulee kirjaa kirjoittaessa. Esimerkiksi hän näyttää karhukaisen, joka ajattelee olevansa pieni ja mitätön. – Viisas hiiri kertoo sille, että karhukaiset ovat maailman vahvimpia eläimiä, mikä pitää tieteellisestikin paikkansa, niin sitten se saakin inspiraation ja alkaa nostaa puntteja. Rosan satukirjassa Tytti Tieteilijän taikajuoma seikkailee Tytti, joka muuttuu keksimällään taikajuomalla parin sentin mittaiseksi. Hän löytää sienivaltakunnan, jonka asukeilla on monenlaisia ongelmia, ja auttaa heitä ratkomaan niitä. – Käytin vesivärejä ja guasseja. Halusin kuvista kirkkaita ja värikkäitä, koska sellaisista olen itsekin lapsena tykännyt. Olivian satukirja Metkan unelma kertoo koirasta, joka asuu hovikoiranpentuna linnassa, mutta haluaisi elää puhtaassa luonnossa ystävien kanssa. Kuvitukseen hän käytti pääasiassa kuulakärkikyniä. – Olen aina tykännyt vanhojen Muumi-kirjojen kuvista, ja siksi tein nämäkin pääasiassa mustavalkoisiksi.   Kurssilla satukirja tehtiin itse ideoinnista aina painokuntoon saattamiseen. Vaikeinta he toteavat olleen editoinnin, tekstin ja kuvien sijoittamisen sivuille. – Se kuulostaa yksinkertaiselta, mutta kyllä siinä oli niin monta askelta, mihin voi kompastua: sivunumerojen pistäminen, värien säätäminen, tekstit eivät mahdu tai menevät vinottain, Mirjami luettelee. Aikaa koko prosessiin kului puolisen vuotta. – Kyllä tähän paljon aikaa ja vaivaa on mennyt, ja hieno oli nähdä kirja valmiina teoksena. Toki siinä aina kehitettäviäkin asioita näkee. Vein valmiin kirjan heti kuusivuotiaalle serkulleni ja hän tykkäsi kuvista tosi paljon, Rosa kertoo.