Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Isovanhempien turha päivä

Sunnuntaina vietetään isänpäivää. Tasa-arvo on Suomessa edennyt niin pitkälle, että nyt isänpäivä on ensimmäistä kertaa virallinen liputuspäivä. Viime viikon merkkipäiväkisassa halloween taisi kukistaa pyhäinpäivän. Kuolleet pysyvät kuolleina, vaikka tarjolla olisi karkkia ja kepposta. Lokakuussa oli valtakunnallinen isovanhempien päivä. Tämän tapahtuman perinteet ulottuvat niinkin pitkälle kuin vuoteen 1985, mutta silti syksyinen mamma- ja pappapäivä on jäänyt hyvin vähälle huomiolle. Äitienpäivä ja isänpäivä ovat turhuuksia lukuun ottamatta kahta seikkaa. Pikkulapset saavat töhertää kieltämättä hellyttäviä taideteoksia äiskälle ja iskälle. Lisäksi kaupan kassat kilisevät, kun jotakin joutavaa taas pitää vanhemmille ostaa. Näillä kahdella päivällä on niin pitkä historia, ettei niitä kannata kuitenkaan unholaan sysätä. Isovanhempien päivä ei ole vielä riistäytynyt käsistä. Kokemuksen syvä rintaääni sanoo, ettei nimettyä isovanhempien päivää tarvita. Jos on lapsia siunaantunut ja jos heille on kertynyt jälkikasvua ja jos yli sukupolven kantava sukulaisuussuhde on kunnossa, niin harmaantuvat mammat ja papat viettävät joka päivä isovanhempien päivää, vaikka lapsukaiset eivät alati olisikaan läsnä. Täysin pöljää on se, että vuosittain joku saa vuoden isovanhemman tittelin. Kun nimettyjen listaa katselee, niin tietty tässäkin arvonimivalinnassa on pitkä pätkä eri alojen julkisuuden henkilöitä. Viime vuosina tittelin ovat saaneet muun muassa Katri Helena, Kirsi Kunnas ja Pirkko Saisio. Heidän isovanhemmuuttaan mitenkään kyseenalaistamatta voi kuitenkin kummastella, miksei palkinto mennyt Maija tai Matti Meikäläiselle Pihtiputaalle. Vanhus- ja lähimmäispalvelun liiton lanseeraaman isovanhempien päivän tavoite on ylevä: päivän tarkoituksena on korostaa sukupolvien välistä yhteyttä ja nostaa isovanhemmuuden arvostusta. Tuo on pelkkää sanahelinää. Yksi päivä vuodessa ei vaikuta siihen, millainen isovanhempien ja lastenlasten yhteys on arkipäivän aherruksessa. Ehkä moni allekirjoittaa sen, että mamma ja pappa pääsevät noukkimaan pullarusinat: saa iloita lapsista ilman päivittäistä kasvatusvastuuta. Onneksi isovanhempien päivän vietto on ainakin vielä tolkullista niin, ettei tästä ole syntynyt krääsälahjahysteriaa.