Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Oikeaoppisesta puunpoltosta päästövähennystä ja lisälämpöä

Nousiaislaiset taitavat olla luonnonlahjakkuuksia tulisijojen käytössä. Näin voi päätellä siitä, että vain kourallinen väkeä saapui kuulemaan tiistaina Valpperin urheilutalolle vinkkejä energiatehokkaasta ja vähäpäästöisestä puunpoltosta. Turun kaupungin vs. ilmansuojeluasiantuntija Petra Sainisto muistutti, että 40 prosenttia Suomen pienhiukkaspäästöistä syntyy puun pienpoltosta. – Pienhiukkaset kulkeutuvat syvälle keuhkoihin ja vaikuttavat terveyteen aiheuttamalla muun muassa nuhaa, yskää sekä kurkun ja silmien kutinaa. Pahimmillaan pienhiukkaset voivat aiheuttaa sydän- ja vesisuonisairauksia. Huonon puunpolton haitat voivat olla monikymmenkertaiset oikeaoppiseen tulisijojen käyttöön verrattuna, Sainisto totesi. Valonian energia-asiantuntija Liisa Harjula esitteli laskelmia, joiden mukaan lämmityskaudella 2016–2017 Suomen pientaloissa paloi 6,9 miljoonaa kiintokuutiometriä polttopuuta. – Polttopuun energiasisältö on suurempi kuin Olkiluoto ykkösen ja kakkosen yhteensä, Harjula vertaili. Harjula opasti polttopuiden varastoinnissa. – Ensin puut pitäisi laittaa tuuliseen ja aurinkoiseen paikkaan, josta ne siirretään ennen syyssateita liiteriin. Puita ei pidä kasata autotalliin eikä räystään alle paloriskin takia. Jos puut jäävät talveksi ulos, ne pitää peittää. Polttopuut eivät ole sisustuselementtejä, vaan niitä olisi tuotava sisälle vain parin päivän tarpeisiin. Illan pääesiintyjä oli kuitenkin uusikaupunkilaisen Warma-Uunit Oy:n toimitusjohtaja Vesa Salminen , joka simppelillä tavalla neuvoi, kuinka tulisijoja pitäisi käyttää tehokkaasti, ympäristöystävällisesti ja vieläpä puuta säästämällä. – Jos puunpoltto korvattaisiin talvella sähköllä, Suomeen tarvittaisiin tuontisähköä 41 prosenttia nykyistä enemmän. Sanotaan, että Suomessa on niin paljon puuta, ettei sitä tarvitse säästää. Metsä on kuitenkin niin arvokas luonnonvara, ettei sitä pidä tuhlata, Salminen huomautti. Salmisen mukaan puunpolttotavoilla on suorastaan valtavan suuri merkitys. – Ylisuuret pesälliset ja väärä polttotapa naurattavat vain harakoita. Avotakkaa ei ole tarkoitettu ollenkaan lämmitykseen, vaan se luo ainoastaan tunnelmaa. Isossa osassa 1980-luvulla ja sen jälkeen rakennetuissa taloissa on jo varaava takka. – Jos tulipesän laittaa liian täyteen puita, piipusta alkaa tulla mustaa savua eli palamatonta palokaasua. Se on hukkaan heitettyä tavaraa. Huono poltto kuluttaa samalla tulisijaa ja rikkoo sen rakenteita. Veto-ongelmat takan äärellä saattavat olla monillekin tuttuja. Salminen listasi pulmaan muutaman syyn: alipainetta huoneistossa, kylmä ja kostea hormi, kylmä ja kostea sisäilma, puutteellinen nuohous, sääolot sekä tulisija ja hormivauriot. Salminen perusteli, miksei takkapuita kuulu sytyttää entisaikojen malliin kasan alta. – Kun tuli leviää alhaalta ylöspäin, kaikki puupinnat pyrkivät syttymään ja puussa oleva kosteus höyrystyy. Kosteus pitää palolämpötilan matalalla ja syttyminen hidastuu. Samalla syntyy runsaasti palokaasuja ja päästöjä. Täyden palon vaiheessa savukaasut karkaavat taivaalle ja lämpöä häviää. Taitava tulisijakäyttäjä asettaa aluksi maksimissaan puoli pesällistä puita ilmavasti ja sytyttää tulen ylimpien puiden alta. – Mitä lyhempi on sytytysvaihe, sitä vähemmän tulee päästöjä. Tämä näkyy niin, että piipusta tulee vain vaaleaa vesihöyryä. Puita lisätään takkaan vasta hiilille. Silloin on syytä latoa puut tiiviisti. – Puulajilla ei ole niin suurta merkitystä. Koivu on saanut ansaitsematonta suosiota, mutta kuusi palaa kaikkein puhtaimmin. Näin lämmityskauden alkumetreillä Salmisella oli vielä vihje siihen, kuinka usein takkaa kannattaisi lämmittää. – Kun lämmittää päivittäin, päästöt vähenevät ja puut palavat korkeammalla hyötysuhteella. Samalla saa tasaista lämpöä ja säästää tulisijaa.