Paluumuuttaja arvostaa tilaa ympärillään

Mynämäkeläinen Jussi Timonen väitteli keväällä sotatekniikan tohtoriksi Maanpuolustuskorkeakoulussa. Hän keskittyi työssään tutkimaan teknisiä mahdollisuuksia, joilla voidaan tukea eri toimijoiden tilannetietoisuutta erilaisissa toimintaympäristöissä. Samaa aihepiiriä hän tutki jo diplomi-insinöörin lopputyössään Turun yliopistossa sekä toimiessaan sen jälkeen tutkijana Maanpuolustuskorkeakoulussa. Teknisesti luotavaa tilannekuvaa sekä henkilölle muun muassa kokemuksen ja havaintojen perusteella syntyvää tilannetietoisuutta käsiteltiin väitöskirjassa kahden tapauksen kautta: rakennetun alueen taistelussa sekä kriittisen infrastruktuurin kuten sähkön, veden ja tietoliikenteen toimintaympäristössä. Nyky-yhteiskunta on hyvin riippuvainen kriittisestä infrastruktuurista, jonka toiminnot koko ajan laajenevat ja monipuolistuvat. Todellisten tilanteiden ymmärtäminen on haastavaa, joten yhä tärkeämmäksi tulee se, miten saadaan esitettyä oikea tieto oikeille käyttäjille oikeaan aikaan, jotta he voivat tehdä järkeviä kriittisiä päätöksiä häiriötilanteissa. – Tilannetietoisuudestahan kaikki lähtee, että pystyy ylipäätään tekemään päätöksiä, oli kyse sitten poliisista, puolustusvoimista tai jostakin muusta, Jussi Timonen toteaa. Tilannetietoisuutta myös testattiin tutkimuksessa muun muassa niin, että operaattoriksi jo koulutetulle henkilölle näytettiin ruudulta pääkaupunkiseudulla vakava laaja häiriötilanne. Sen jälkeen ruutu pimennettiin . Sen jälkeen ruutu pimennettiin ja operaattorille esitettiin kysely joka mittasi tilannetietoisuutta. Tutkimuksen tavoitteena oli myös ymmärtää ja mallintaa kriittisen infrastruktuurin sisäisiä riippuvuusketjuja, jotka ovat olennaisia päätöksentekijän tilannetietoisuuden saavuttamiseksi. – Moni tutkimus tehdään vain paperilla, mutta tässä on tehty myös vuosia koodaushommia eli toteutimme konseptijärjestelmiä, joilla pystytään loppukäyttäjälle esittämään merkityksellistä tietoa päätöksenteon pohjaksi.   Väitöskirjan tutkimus koski valtakunnantasoa, mutta asiaa voi miettiä Mynämäenkin näkökulmasta: – Jos sähkö olisi vaikka viikonkin poissa, elämä olisi kovin erilaista. Kylmäketjun piirissä oleva ruoka olisi menetettyä. Sähkön puute vaikuttaa myös esimerkiksi veden saatavuuteen, lämmitykseen, tietoliikenteeseen ja maksamiseen. Nyky-yhteiskunnan ilmiö on myös joka päivä koko ajan käytettävissä oleva internetin tietomassa. – Jos vaikka palosireeni alkaa huutaa, katsotaan heti Tilannehuoneesta mitä ja missä tapahtuu. Jos siellä sattuu joku tuttu asumaan, voit soittaa ja tiedät minuuteissa koskiko tilanne häntä. Mitä sitten tapahtuu vaikka viikossa, eli aika pienessäkin aikaikkunassa, kun järjestelmät eivät toimikaan?   Timonen arvelee ihmisten tottuneen ehkä liiankin hyvin nykyiseen vallitsevaan tilanteeseen. – Kuinkahan monella mahtaa olla kotona patteriradio, jonka kautta viranomaistieto tulee vaikkei sähköjäkään ole?   Timonen työskentelee nykyisin Puolustusvoimissa. Virkapaikka on Riihimäellä, mutta osan työstä pystyy tekemään etänä kotoa käsin. Perhe on paluumuuttajia, sillä Mynämäki on sekä Timosen että hänen vaimonsa syntymäkunta. Helsingin Santahaminan ja Laajasalon vuosien jälkeen he päättivät tulla takaisin kotipoluille, koska täällä ovat sukulaiset ja tutut systeemit sekä luonto lähellä. Timonen myöntää, että muualla asuttujen vuosienkin aikana Mynämäessä käytiin usein, eikä omakotitalossa asuminenkaan ole tuottanut yllätyksiä, kun siihen on lapsuudessa jo tottunut. – Plussaa Mynämäessä on asumisen hintataso, omakotitalo maksaa saman kuin pieni kerrostaloasunto Helsingissä. Ja se, että luonto on lähellä ja ympärillä tilaa joka puolella ihan erilailla. Autoa voi korjata omassa tallissa ja lapselle rakennettiin puumaja. Tämmöiset hommat ei Helsingissä onnistuisi. Miinuspuolelle Timonen laskee sen, että nyt perheessä pitää olla kaksi autoa. – Mutta siihen verrattuna, kun olen aikanaan lähtenyt täältä, on nykyinen kasitie iso muutos. Kuluttajan näkökulmasta ajatellen olisivat kyllä voineet tehdä samalla moottoritien Mynämäkeen asti.