Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Kirja-arvostelu: Kurkistus eduskunnan kulissien taakse

Pertti J. Rosila: Herrahissin vauhdissa, Tammi Kirja ei ole tarkoitettu tosikoille, koska se saattaa pilata heidän ikävän ja harmaan päivänsä, varottaa Pertti J. Rosila lukijoitaan uusimman kirjansa Herrahissin vauhdissa esipuheessa. Värikkään kielen ja terävien oivallusten oheen kirja silti tarjoaa runsaasti mielenkiintoista tietoa myös tosikoille. Pitkiä linjoja ja kehityskaaria, jotka arjen politiikassa ja uutisvirrassa usein jäävät legendaaristen torkkupeittojen alle. Itse asiassa valta ei olekaan eduskunnalla, vaan vallankäytön ydintä ovat eduskuntaryhmät. Alusta alkaen eli vuodesta 1907 lähtien ne ovat olleet merkittävässä asemassa kansanvallan toteuttajina, vaikka vajaaseen vuosisataan niistä ei ollut mitään mainintaa missään laissa. Vasta vuoden 2000 uudessa perustuslaissa todetaan kahdessa pykälässä eduskuntaryhmien olemassaolo. Siitä niiden asema on vahvistunut ja samalla valta on siirtynyt puoluetoimistoista eduskuntaan. Toimintaedellytyksiä on parannettu niin tilaa kuin rahaakin lisäämällä. Ja samalla puoluetukirahoja supistamalla.   Kirja vilisee tunnettujen ja vähemmän tunnettujen kansanedustajien nimiä virkamiehiä säästelemättä. Otsikot kertovat mitä on tulossa. Esimerkiksi: Alex – vuosikymmenen floppi, Ahkera, ärsyttävä ja arvaamaton (Mauri Pekkarinen), Valkoiset tennarit ja täyden palvelun päiväkeskus (Jörn Donner), Rehellinen kansaedustaja ja hänen kaverinsa (Ilkka Taipale ja Harry Wallin), Rahamies nuukaili eduskunnassa (Eero Lehti), Sarvikuono johtajana (pääsihteeri Seppo Tiitinen) ja Melkein korvaamaton (Tapani Tölli). Kun Rosila aloitti eduskunnassa 1988, hän tunsi vastenmielisyyttä kahta kansanedustajaa, Ilkka Kanervaa ja Paavo Väyrystä, kohtaan. – Kun tutustuin Kanervaan, ajatukseni muuttuivat täysin ja nykyisin arvostan tätä eduskunnan pitkäaikaisinta kansanedustajaa. Ajatukseni Väyrysestä sen sijaan eivät ole muuttuneet, kirjoittaa Rosila. Väyrynen ei ole kaihtanut mitään keinoja oman vallanhimonsa tyydyttämiseksi, oman etunsa ajamiseksi ja vanhalle puolueelleen kostamiseksi. Suomen politiikassa kukaan ei ole vajonnut niin alas kuin Paavo Väyrynen. – Voiko alemmaksi vielä vajota, kysyy Rosila kirjansa viimeisen luvun otsikossa.   Talouspäällikkö Rosilan vuosikymmenet eduskunnassa on nyt purettu kahteen kirjaan. Kolmatta ei tule, vakuutti Rosila tänä syksynä kalantilaisessa sienimetsässä. Aiheita kyllä kuulemma olisi, sillä Rosilan kirjat keskittyvät vain politiikantekoon. Ihmissuhdekiemuroista, ystävistä ja vihamiehistä yli puoluerajojen, salasuhteista ja muista sutinoista totta ja tarua riittäisi. Eduskuntatalohan on yli tuhannella ”asukkaallaan” kuin kylä kuunaan. Leena Huittinen